BASICS
Au pair on henkilö, joka on yhdet apukädet lisää kotona; apukädet lastenhoitoon ja kodin ylläpitämiseen. Au pair ei ole kotiapulainen tai super-nanny, joka pitää kokonaan huolen talon siisteydestä taikka lasten kasvatuksesta. Sanoisin, että au pair on sekoitus vanhemman, isosisaren ja leikkikaverin roolia. Toisinaan au pair on lapsille komentava äiti, joskus opettavainen isosisko mutta suurimman osan ajasta hän toimii kampauspäänä tai piilosleikin laskijana. Au pairille maksetaan joka viikko ns. "taskurahaa", jonka suuruus riippuu maasta ja sen hintatasosta. Lisäksi perheeseen muuttaessa au pairille tulisi olla oma huone/muu tila vain hänen käyttöönsä. Myöskään au pairin työ ei ole 24/7, vaan hyvin tavallisesti arki-illat sekä viikonloput ovat hänelle vapaita.
Au pairina lähdetään asumaan ulkomaille ja elämään toisenlaisessa ympäristössä sekä kulttuurissa, joten tietyntyyppinen avoimuus on ihan suotava luonteenpiirre. Muuten en sanoisi, että on tietyntyyppisiä ominaisuuksia joita au pairilla tulisi olla; mun mielestä riittää, että on valmis uudelle kokemukselle, ihmisille ja tavoille sekä niiden tuomille muutoksille elämässä. Au pairin tärkein työ on lastenhoito, joten lasten seurassa olisi hyvä viihtyä ja tietynlainen vastuu pitää osata ottaa. Au pairiksi haluavan ei tarvitse olla kokenut lastenhoitaja, sekin riittää että on halua olla lasten kanssa, vaikkei niitä koskaan olisi hoitanutkaan. Itselläni ei ollut kokemusta niin pienistä lapsista, kuin mitä perheessäni oli, muttei mitään ongelmaa koskaan sen suhteen ollut. Tuolla reissulla taisin ensimmäisen kerran vaipankin lapselle vaihtaa, ja nyt voisin sanoa että melko mestari siinä olen, haha! Uskallan väittää, että lastenhoitokokemus voi olla pyöreä nolla ja silti voi ihan hyvin lähteä au pairiksi. Saattaa toki olla, että jotkut järjestöt, joiden kautta au pairiksi voi lähteä, vaativat x määrän tunteja lasten parissa työskentelyä tai jotkut perheet (ihan syystäkin) voivat haluta au pairin, jolla on kokemusta esimerkiksi vastasyntyneistä tai vaikkapa erityislapsista.
KOHDEMAA
Kohdemaata miettiessä kannattaa ottaa huomioon oma kielitaito sekä intressit eri kulttuureita kohtaan. Kohdemaassa auttamatta joudut elämään senkielisessä ympäristössä, joten olisi ainakin hyvä, että tämän kielen oppimista kohtaan löytyisi mielenkiintoa, ellei kieltä jo jotenkuten ennestään osaa. Ennen lähtöäni olin opiskellut neljä kurssia espanjaa lukiossa, mutta niistäkin opinnoista oli sen verran aikaa, että melko ruosteessa sitä oltiin: osasin alkeet, mutta siihenpä se jäi. Kuitenkin mulla oli hinku oppia espanjaa, ja voin sanoa etten tiedä parempaa tapaa oppia uusi kieli, kuin elää senkielisessä ympäristössä. Eli älä lähde maahan, jonka kieli ei voisi sinua vähempää kiinnostaa.
Euroopan sisällä au pairiksi lähteminen on erittäin helppoa; ei tarvitse maksaa viisumeita sekä Eurooppalainen sairaanhoitokortti takaa sinulle samanhintaista sairaanhoitoa kuin kohdemaan kansalaiset saavat. Espanjassa sairaanhoito on täysin ilmaista - edes potilasmaksuja tai muita käyntimaksuja ei ole, mitä meillä Suomessa on. Sairaanhoitokorttia näyttämällä olin kuin yksi paikallisista ja maksoin vain saamistani lääkkeistä. Hammashoito puolestaan Espanjassa maksaa, sekä veikkaisin että näin on myös kaikkialla Euroopassa. Yksi vinkkivitonen onkin, että olisi erittäin bueno jos ennen lähtöä kerkeää käydä tsekkauttamassa purukaluston Suomessa. Näin saattaa välttyä hammaslääkärilaskuilta ulkomailla. Itsellenihän kävi juuri niin, että jouduin ravaamaan hammaslääkärissä Espanjassa ja lasku oli sen mukainen. Onneksi niihin pystyin hakemaan korvausta Kelalta jälkeenpäin.
Siis tarkista (kela.fi sekä hoitopaikanvalinta.fi ovat oivia paikkoja löytää infoa) kohdemaasi tilanne sairaanhoitomaksuista ja Eurooppassa reissatessasi varmista, että sinulla on Eurooppalainen sairaanhoitokortti, sillä pahimassa tapauksessa se tulee olemaan pelastava enkelisi sairaalakulujen suhteen. Koska kyseisellä kortilla pääsin nauttimaan Espanjan ilmaisesta sairaanhoidosta, en ottanut itselleni minkäänlaista vakuutusta ulkomailla olon ajaksi. Kuitenkin, kannattaa aina itse pohtia haluaako vakuutuksen itselleen ottaa, eihän siitä haittaakaan ole.
AU PAIRIKSI LÄHTEMINEN - JÄRJESTÖ VAIKO OMATOIMISESTI
Au pairiksi voi lähteä esimerkiksi jonkin järjestön kautta, ja joihinkin maihin on jopa pakko lähteä niiden kautta; esimerkiksi Yhdysvaltoihin ei ole mahdollista mennä omatoimisesti viisumiasioiden/yms. takia. Kannattaa aina tarkistaa, kun olet kohdemaasi valinnut, miten asian laita on siinä maassa. Omasta puolesta voin sanoa, että Espanjaan voi lähteä myös ilman järjestöä. (Tässä välissä sanon, että itse siis lähdin omatoimisesti ilman järjestöä, joten tietoni tämän suhteen ei välttämättä ole 100% ajan tasalla, mutta kerron silti mitä tässä hetkessä tiedän). Elikkä järjestön kautta lähteminen maksaa aina jonkun verran, mutta järjestö hoitaa perheen etsinnän, mahdollisesti myöhemmin sen vaihtamisen jos asiat eivät menneet suunnitellusti, ilmeisesti hintaan sisältyy myös vakuutukset ja viisumit, sekä olen myös ymmärtänyt, että nämä järjestöt toimisivat sellaisina taustatukena missä tahansa asiassa. Oma neuvoni on, että jos au pairiksi lähtee Euroopan sisällä järjestön tarpeellisuutta kannattaa miettiä, sillä ominkinpäin on erittäin helppo lähteä, ja siitäpä seuraavaksi:
Löysin siis oman perheeni www.aupairworld.com -sivustolta, sekä kaikki muut aupairit, kenet tapasin vuoden aikana olivat löytäneet perheensä sieltä. Se on maailmanlaajuinen järjestö, jonne luodaan profiili joko au pairina tai sitä etsivänä perheenä. Perheille tilin luominen on maksullista, millä vältetään mahdolliset huijarit. Au pairiksi haluavalle tilin luominen on ilmaista. Hakuehdoiksi laitat kohdemaan/-maat, kauanko haluat au pairina olla, lasten ikähaitarin, tupakoitko, voitko työskennellä erityislasten parissa...jne. Sitten lävähtää eteen perheitä, jotka täyttävät kriteerisi, sekä keiden kriteerit sinä täytät ja sitten alkaa se chattaily. Minäkin juttelin monen perheen kanssa, kunnes löysin omani. Tilin tuonne sivustolle loin puoli vuotta ennen kuin matkaan halusin lähteä, joten sanon ettei tässä asiassa voi olla liian ajoissa, koska on paljon perheitä jotka haluavat löytää au pairinsa jo hyvissä ajoin. Hyväksi puoleksi sanoisin, että "tunsin" perheeni jo tammikuusta asti, joten heihin pääsi tutustumaan Skypen ja Whatsappin välityksellä melko pitkään ennen kuin ensimmäistä kertaa tapasimme. Toisaalta, au pairiksi lähtö voi tapahtua myös erittäin nopeastikin: vaikkapa viikon varoitusajalla. Riippuu ihan itsestä, milloin haluaa ja pystyy hakuprosessin aloittamaan.
Omatoimilähdössä maksaa vain siis lento kohdemaahan (sekä parhaassa tapauksessa perhe sen maksaa, mutta tämä on melko harvinaista) sekä haluamasi vakuutukset. Omatoimilähdössä järjestö ei ota rahaa välistä, sekä jos perhettä on tarve vaihtaa onnistuu uuden perheen löytäminen kätevästi myös sieltä samalta www-sivulta. Mulla ei ollut yhtään turvaton tai epävakaa olo, vaikkei mun taustalla ollut mikään järjestö back-uppina. Mielipiteeni tässä omatoimi vs. järjestö -jutussa on, että Euroopassa on mielestäni fiksumpi mennä ilman järjestöä. Säästää nekin rahat muuhun, ja jos ulkomailla onkin kauheeta tai homma ei vain suju, Euroopan sisällä lennot ovat suhteellisen halpoja takaisin kotiin. Toki myös joihinkin Euroopan maihin on pakko mennä järjestön kautta, olisikohan näin ainakin Hollannissa. Järjestön kautta lähteminen on siis oikein oiva tapa, muttei kuitenkaan välttämätön!
PERHEEN VALITSEMINEN
Kun perhettä rupeaa etsimään, kannattaa miettiä minkälaiseen perheeseen haluaa mennä: paljonko lapsia ja minkä ikäisiä, löytyykö lemmikkejä, onko yksinhuoltaja tai asuvatko kaupungissa vai maaseudulla. Lisäksi kannattaa tietää varmasti, mitä perhe sinulta odottaa lastenhoidollisesti sekä kotityöllisesti. Joissakin perheissä etsitään vain lastenhoitoapua eikä kotitöitä tarvitse tehdä lainkaan. Toiset etsivät au pairia, joka tekee molempia. Juttele perheen kanssa ja kysele paljon - mitään kysymysmerkkejä ei saisi jäädä. Toinen hyvä tapa tietää perheestä ja millaista siellä on olla au pairina, on jutella perheen mahdollisille aiemmille au paireille. Itse olin perheeni viides au pair ja juttelin yhdelle aikaisemmalle, ja koin hänen mielipiteensä tärkeänä. All in all, sanoisin että tiedät oikean perheen tulleen eteesi siitä tunteesta, intuitiosta. Sisäinen ääni kyllä kertoo, että onko hyvä vai huono fiilis perheestä. Oman perheeni kanssa jutellessa yksinkertaisesti syntyi se olo, että "tää on se mun perhe" ja aikaisempien perheiden kohdalla vastaavasti oli tunne, että joku tässä hiertää. Kuulostaa vähän höpönlöpöltä, mutta luota vaistoosi perheen valinnassa.
PAPERIHOMMAT ENNEN LÄHTÖÄ
Kun päätös lähtemisestä on varmaa ja tiedät esimerkiksi jo lähtöpäiväsi, sinun tulee ilmoittaa Kelalle (ja olikohan vielä ainakin maistraattiin) ulkomaille muutostasi. Kelalta sinun tulee anoa, että säilyt Suomen sosiaaliturvassa oleskellessasi ulkomailla alle vuoden. Sekä näihin muihin virastoihin tulee ilmoittaa tilapäinen osoitteesi (varmaankin siksi että virallinen posti ainakin sinulle kulkee). Tästä omasta prosessista on jo sen verran aikaa, etten ihan tarkalleen muista, miten hommat meni. Tässäkin asiassa kela.fi on mukava kaveri, joka kertoo kaiken tarkasti.
KOKO PROSESSI AJATUSVIIVOIN
- mieti mihin maahan, millaiseen perheeseen ja kuinka pitkäksi ajaksi haluat lähteä
- valitse kumpi on sinulle viisaampi vaihtoehto: omatoimilähtö vai järjestö, tai onko sinun jopa pakko lähteä järjestön kautta haluamaasi maahan
- älä suostu perheeseen aupairiksi, jos sinulla on huono tunne siitä tai sinulle ei ole kaikki selvää
- mieti vakuutuksien tarpeellisuutta
- jos mahdollista, käy ainakin hammaslääkärissä sekä jos sulla on lääkitys, hoida kaikki sen osalta kuntoon, eli toisin sanoen varmista lääkkeesi saanti koko ulkomailla olon ajan
- ano Kelalta Suomen sosiaaliturvaan kuulumista, jos olet ulkomailla alle vuoden (yli vuoden oleskeluissa menettää oikeuden kuulua sosiaaliturvaan)
- ilmoita virallisiin laitoksiin tilapäisestä muutostasi
Tässäpä vinkkini enemmän ja vähemmän järjestyksessä. Au pairiksi lähteminen on ollut ehdottomasti elämäni parhaimpia päätöksiä, sillä sain vuodelta enemmän kuin olisin uskaltanut unelmoida. Siispä rohkaisen kaikkia, ketä edes ihan pikkuisenkaan kiinnostaisi lähteä au pairiksi, että uskaltakaa hypätä seikkailuun ja tehkää se!
