Marraskuun kuulumisia

Syksy on saapunut kunnolla jo tännekin; puut ovat keltaisina, lehdet tippuvat sekä lämpötilat on jo melko viileitä. Aamuisin saattaa olla vain kaksi astetta lämmintä, mutta onneksi päivisin mennään vielä reippasti yli kymmenen asteen. (Tähän heti poikkeuksena tämän viikon perjantai ja torstai, kun etelästä puhaltava tuuli toi parinkymmenen asteen lämmöt tänne ja päästiin nauttimaan auringosta ihan vaan t-paitasillaan!) Kuitenkin Black Fridayn alennusten vuoksi tilasin itselleni lämpimämmän talvitakin, niin ei tarvitse aina kylmän tullen harrastaa extreme-kerrospukeutumista. Yks asia mistä kyllä nautin täällä, on tämä valon määrä. Auringon valoa riittää vielä tuonne iltakuuteen asti, joten Suomen pimeyttä ei ole yhtään ikävä. Mutta silloin kun se pimeä tulee, niin se kyllä tulee ihan 20 minuutissa.

     Kuten aiemmin kerroinkin, että täällä meillä asuu se edellinen aupair, niin tilanne on nyt se, että hän kävi ensin kotonaan Italiassa kolmen viikon ajan ja sitten palasi kahdeksi viikoksi tänne sekä nyt tämän viikon maanantaina hän lähti lopullisesti takaisin Italiaan. Tästä syystä käytiin viettämässä viikko sitten lauantaina perhepäivää koko konkkaronkan voimin. Lähdettiin aamulla yhdeltätoista (mulle sanottiin, että lähtö on klo 10, mutta eihän täällä nyt koskaan olla aikataulussa) ja palattiin kotiin vasta iltayhdentoista jälkeen, joten tien päällä oltiin yli 12 tuntia. Käytiin kahdessa pienemmässä kaupungissa, ajeltiin vuoristossa ja lopuksi mentiin vielä Bilbaossa ravintolaan syömään. Toisessa noista kaupungeista meillä oli "oppaana" perheen isän entinen työkaveri, joka näytti meille paikkoja ja kertoi kaupungin historiaa. Käytiin myös jossakin yli 200 vuotta vanhassa leipomossa, ja ostettiin kaksi pussia keksejä ja ne makso yli 20€ 😨

     Kun sitten illalla jätettiin tämä edellinen aupair Bilbaoon yöksi, ja täytyi sanoa hyvästit, niin kyllä mulla piti hieman huulta purra, kun meinasi kyynelet valua silmistä. Tämä sai mut sit ajattelemaan, että kuinka älyttömän hassua/outoa/hienoa on, että mulle muutama kuukausi sitten täysin tuntematon ihminen on tullut sen verran läheiseksi ja tärkeäksi, että hyvästeleminen tekee tiukkaa. Ja sit ajattelin kans, että tää aupair-homma on kyllä jo nyt antanut mulle niin paljon, esimerkiksi just nämä ihmiset, jotka tulee aina olemaan osa mun koko loppuelämää. Ja se on jotain aivan käsittämättömän hienoa!

   Ettei nyt menis ihan liian syvälliseksi pohdinnaksi, niin tässä kevennyksenä joitain kuvia reissusta 😄

Nuo tiet tuolla vuoristossa on - tottakai - todella mutkikkaita, ja vaikken yleensä pahoinvoi autossa, niin tuolloin kyllä täytyi keskittyä vain katsomaan tietä, kun hieman huono olo meinasi yllättää.

Balmasedan kaupunki oli todella vanha, ja esimerkiksi tämä kuva on otettu keskiaikaiselta sillalta. 

Tässä keksi sieltä kalliista leipomosta. Ne oli päällystetty tummalla suklaalla, joten perheen tyttö ei niistä kovin pitänyt, joten uhrauduin ja söin hänenkin keksinsä.

 Tietenkin, kun ollaan lasten kanssa liikenteessä, täytyy myös paikalliset leikkipuistot kokea. Ja miksi tämän tiedon haluan jakaa on se, että tämä kyseinen leikkipuisto on sen suomalaisen Lappset-firman tekemä. Oli aika hauska fiilis nähdä niin pienessä kaupungissa jotain noin tuttua!

Ja tehdäkseni tästä postauksesta vielä pidemmän, niin kerron, että käytiin perheen isän kanssa nyt torstaina Bilbaon jalkapallojoukkueen Athletic Club:n pelissä. Olipa ihan huikee kokemus päästä elämässä ekaa kertaa oikealle jalkapallostadiumille katsomaan peliä yhdessä yli 50 000 muun ihmisen kanssa. Tunnelmaa kyllä riitti, ja en ois koskaan uskonut, että voisin nauttia jalkapallomatsista niinkin paljon, että haluan sinne mennä toisenkin kerran. 

Huh, olipahan paljon asiaa. Mutta vaikea kertoa lyhyemmin, kun täällä kyllä tapahtuu vaikka ja kaikenlaista. Mulla ei vaan aina ole aikaa kirjoitella, varsinkin nyt kun innoistuin tekemään tytölle itse joulukalenteria ja se täytyisi ennen ensi perjantaita väkertää valmiiksi. Mutta niinhän se menee, että hiljaa hyvä tulee 😁

Enää vain 25 päivää ja lennän jouluksi kotiin!! Joten aivan pian nähdään taas toverit! ♥

Mun arkipäivä

Herätyskello soi joka aamu klo 7.25. Mulla on siinä semmonen parikymmentä minuuttia aikaa saada itseni alakertaan syömään omaa aamupalaani. Kellon ollessa 8.15 suuntaan takaisin yläkertaan ja herätän tytön, ellei hän ole jo aiemmin herännyt. Sitten meillä on tunti aikaa vaihtaa vaatteet, syödä, kammata hiukset, pestä hampaat, laittaa ulkovaatteet ylle ja lähteä kouluun. Yleensä tuo tunti tekee aika tiukkaa, varsinkin kun neiti pelkästään syö 40 minuuttia... Koulu siis alkaa klo 9.30, ja koulun oville kun ollaan päästy niin vaihdetaan heippapusut. Kerran en muistanut antaa pusua ja tyttö oli kerennyt jo mennä jonkin matkaa ovista sisälle, mutta hän teki u-käännöksen ja juoksi mun luo huutaen: "Jonna, kiss!". Just tollaset hetket on ihan parhaita juttuja tässä au pair -elämässä. 

Erehyin kerran letittämään tytön hiukset, niin nyt joka aamu täytyy jonkinlainen letti tehdä. Ei sillä, ihan mukavaa, mutta oma haasteensa on kun ei meinaa pää pysyä paikallaan. 

Kun tyttö on päässyt kouluun, alkaa mun "päivävapaa" ja joka päivä suuntaan koulun jälkeen leipomoon ostamaan leipää. Usein myös odotan Lenan kanssa bussipysäkillä, kun hän lähtee kielikouluun Bilbaoon. (Mäkin kyllä hain sinne kielikouluun, mutta mulla oli yksinkertaisesti huono arpaonni ja jäin ilman paikkaa, joten opiskelen kotona itse omatoimisesti). Bussi lähtee 9:50 ja sen jälkeen kävelen kotiin leipäpussini kanssa. Kotiin päästyäni teen mun päivittäisin siivoushomman, ja siivoilun jälkeen syön pikku välipalan ja alotan opiskelemaan usein tuossa klo 12.00 aikaan. Opiskelen parisen tuntia ja klo 14.00 syön lounaan ja otan hetken rennosti, ja klo 15:00 haen pojan päiväkodista. Sitten leikin pojan kanssa niin kauan kunnes perheen äiti tulee kotiin, yleensä joskus 16:00 aikaan. Äiti ottaa pojan matkaansa, kun lähtee hakemaan tyttöä koulusta. Melkeinpä aina he jäävät ulos leikkimään tai menevät mummolaan, joten mulla on taas vapaa-aikaa. 
     Paitsi keskiviikot on poikkeus: sillä tyttö pääsee koulusta klo 14.30, joten haen hänet ensin ja sitten menemme yhdessä hakemaan pojan päiväkodista. Tulemme kolmestaan kotiin tai hyvän ilman ollessa leikimme puistossa, kunnes äiti pääsee töistä ja mulla alkaa vapaa. 

1. Reippaasti kipittämässä kotiin leipäpussin kanssa. // 2. Todistusaineistoa opiskelusta.

Usein tällä "iltavapaalla" opiskelen lisää tai katson Netflixiä tai Youtubea. Yleensä mulla on pari tuntia vapaata siinä, kunnes kaikki tulevat kotiin 18:30 aikoihin. Sitten mun "työtä" on olla lasten kanssa, sillä aikaa kun vanhemmat tekevät illallista. Tavallisesti pelaillaan jotain peliä (esimerkiksi Muumi-muistipeliä, jonka tänne toin tuliaisena) sekä yritän mahdollisimman paljon puhua englanniksi tytön kanssa. Ja täytyy kyllä sanoa, että hän osaa todella paljon kohta 4-vuotiaaksi!                                                            Tiistaisin ja torstaisin käyn myös klo 20.00-21.00 zumbassa, ja maanantaisin baskilaisessa tanssissa. Tanssitunnin jälkeen kun tulen kotiin, lapset ovat yleensä  (ja toivottavasti) jo sängyissään. Käyn suihkussa, syön hieman jotain ja painun pehkuihin. Tottakai, illalla pitää vielä somet selata läpi, ja tosi usein Lenan kanssa viestitellään, jos päivän aikana on tapahtunut jotain erikoista lasten kanssa tai ylipäätään vaihdetaan kuulumisia. Pyrin kuitenkin aina viimeistään klo 23.00 alkaa ihan oikeesti nukkumaan.
    Ja näin on tavallinen arkipäiväni kulunut. Joskus tietenkin on muutoksia, jos vanhemmilla on kokouksia tai muita menoja tai jos esimerkiksi mulla on jotain (harvemmin kyllä). Tykkään tosi paljon, että voidaan noiden vanhempien kanssa olla joustavia suuntaan jos toiseenkin. Helpottaa elämää kummasti.

Haluan vielä jakaa nämä lähiviikkojeni päivien piristykset: 

1. Isän leipälähetys♥ // 2. Sarin teelähetys♥ 

Agur ja leppoisaa sunnuntaita! Mulle se ainakin on super rento, kun täällä on kaupat ja joka paikka kiinni sunnuntaisin. On siis aivan pakko - siis aaaaivan pakko - olla vaan kotona ja ottaa rennosti😊