Vinkkejä tulevalle au pairille

Ajattelin, että kirjoitan tällaisen aupair-info-pläjäyksen, ihan vain siksi, koska en itse silloin vajaa kaksi vuotta sitten oikein löytänyt mielestäni tarpeeksi suomenkielistä tietoa siitä, mikä on au pair ja kuinka sellaiseksi voi maailmalle lähteä. Tässä siis kerron omasta kokemuksestani ja kuinka itse nämä asiat koen. Toivottavasti tästä olisi jollekin au pairiksi haaveilevalle apua, ja jos jokin jäi askarruttamaan niin minulle voi kyllä laittaa kysymyksiä tulemaan, vaikka tätä lukisitkin viisi vuotta julkaisun jälkeen!


BASICS
Au pair on henkilö, joka on yhdet apukädet lisää kotona; apukädet lastenhoitoon ja kodin ylläpitämiseen. Au pair ei ole kotiapulainen tai super-nanny, joka pitää kokonaan huolen talon siisteydestä taikka lasten kasvatuksesta. Sanoisin, että au pair on sekoitus vanhemman, isosisaren ja leikkikaverin roolia. Toisinaan au pair on lapsille komentava äiti, joskus opettavainen isosisko mutta suurimman osan ajasta hän toimii kampauspäänä tai piilosleikin laskijana. Au pairille maksetaan joka viikko ns. "taskurahaa", jonka suuruus riippuu maasta ja sen hintatasosta. Lisäksi perheeseen muuttaessa au pairille tulisi olla oma huone/muu tila vain hänen käyttöönsä. Myöskään au pairin työ ei ole 24/7, vaan hyvin tavallisesti arki-illat sekä viikonloput ovat hänelle vapaita.
     Au pairina lähdetään asumaan ulkomaille ja elämään toisenlaisessa ympäristössä sekä kulttuurissa, joten tietyntyyppinen avoimuus on ihan suotava luonteenpiirre. Muuten en sanoisi, että on tietyntyyppisiä ominaisuuksia joita au pairilla tulisi olla; mun mielestä riittää, että on valmis uudelle kokemukselle, ihmisille ja tavoille sekä niiden tuomille muutoksille elämässä. Au pairin tärkein työ on lastenhoito, joten lasten seurassa olisi hyvä viihtyä ja tietynlainen vastuu pitää osata ottaa. Au pairiksi haluavan ei tarvitse olla kokenut lastenhoitaja, sekin riittää että on halua olla lasten kanssa, vaikkei niitä koskaan olisi hoitanutkaan. Itselläni ei ollut kokemusta niin pienistä lapsista, kuin mitä perheessäni oli, muttei mitään ongelmaa koskaan sen suhteen ollut. Tuolla reissulla taisin ensimmäisen kerran vaipankin lapselle vaihtaa, ja nyt voisin sanoa että melko mestari siinä olen, haha! Uskallan väittää, että lastenhoitokokemus voi olla pyöreä nolla ja silti voi ihan hyvin lähteä au pairiksi. Saattaa toki olla, että jotkut järjestöt, joiden kautta au pairiksi voi lähteä, vaativat x määrän tunteja lasten parissa työskentelyä tai jotkut perheet (ihan syystäkin) voivat haluta au pairin, jolla on kokemusta esimerkiksi vastasyntyneistä tai vaikkapa erityislapsista.

KOHDEMAA
Kohdemaata miettiessä kannattaa ottaa huomioon oma kielitaito sekä intressit eri kulttuureita kohtaan. Kohdemaassa auttamatta joudut elämään senkielisessä ympäristössä, joten olisi ainakin hyvä, että tämän kielen oppimista kohtaan löytyisi mielenkiintoa, ellei kieltä jo jotenkuten ennestään osaa. Ennen lähtöäni olin opiskellut neljä kurssia espanjaa lukiossa, mutta niistäkin opinnoista oli sen verran aikaa, että melko ruosteessa sitä oltiin: osasin alkeet, mutta siihenpä se jäi. Kuitenkin mulla oli hinku oppia espanjaa, ja voin sanoa etten tiedä parempaa tapaa oppia uusi kieli, kuin elää senkielisessä ympäristössä. Eli älä lähde maahan, jonka kieli ei voisi sinua vähempää kiinnostaa.
     Euroopan sisällä au pairiksi lähteminen on erittäin helppoa; ei tarvitse maksaa viisumeita sekä Eurooppalainen sairaanhoitokortti takaa sinulle samanhintaista sairaanhoitoa kuin kohdemaan kansalaiset saavat. Espanjassa sairaanhoito on täysin ilmaista - edes potilasmaksuja tai muita käyntimaksuja ei ole, mitä meillä Suomessa on. Sairaanhoitokorttia näyttämällä olin kuin yksi paikallisista ja maksoin vain saamistani lääkkeistä. Hammashoito puolestaan Espanjassa maksaa, sekä veikkaisin että näin on myös kaikkialla Euroopassa. Yksi vinkkivitonen onkin, että olisi erittäin bueno jos ennen lähtöä kerkeää käydä tsekkauttamassa purukaluston Suomessa. Näin saattaa välttyä hammaslääkärilaskuilta ulkomailla. Itsellenihän kävi juuri niin, että jouduin ravaamaan hammaslääkärissä Espanjassa ja lasku oli sen mukainen. Onneksi niihin pystyin hakemaan korvausta Kelalta jälkeenpäin.
     Siis tarkista (kela.fi sekä hoitopaikanvalinta.fi ovat oivia paikkoja löytää infoa) kohdemaasi tilanne sairaanhoitomaksuista ja Eurooppassa reissatessasi varmista, että sinulla on Eurooppalainen sairaanhoitokortti, sillä pahimassa tapauksessa se tulee olemaan pelastava enkelisi sairaalakulujen suhteen. Koska kyseisellä kortilla pääsin nauttimaan Espanjan ilmaisesta sairaanhoidosta, en ottanut itselleni minkäänlaista vakuutusta ulkomailla olon ajaksi. Kuitenkin, kannattaa aina itse pohtia haluaako vakuutuksen itselleen ottaa, eihän siitä haittaakaan ole.

AU PAIRIKSI LÄHTEMINEN - JÄRJESTÖ VAIKO OMATOIMISESTI
Au pairiksi voi lähteä esimerkiksi jonkin järjestön kautta, ja joihinkin maihin on jopa pakko lähteä niiden kautta; esimerkiksi Yhdysvaltoihin ei ole mahdollista mennä omatoimisesti viisumiasioiden/yms. takia. Kannattaa aina tarkistaa, kun olet kohdemaasi valinnut, miten asian laita on siinä maassa. Omasta puolesta voin sanoa, että Espanjaan voi lähteä myös ilman järjestöä. (Tässä välissä sanon, että itse siis lähdin omatoimisesti ilman järjestöä, joten tietoni tämän suhteen ei välttämättä ole 100% ajan tasalla, mutta kerron silti mitä tässä hetkessä tiedän). Elikkä järjestön kautta lähteminen maksaa aina jonkun verran, mutta järjestö hoitaa perheen etsinnän, mahdollisesti myöhemmin sen vaihtamisen jos asiat eivät menneet suunnitellusti, ilmeisesti hintaan sisältyy myös vakuutukset ja viisumit, sekä olen myös ymmärtänyt, että nämä järjestöt toimisivat sellaisina taustatukena missä tahansa asiassa. Oma neuvoni on, että jos au pairiksi lähtee Euroopan sisällä järjestön tarpeellisuutta kannattaa miettiä, sillä ominkinpäin on erittäin helppo lähteä, ja siitäpä seuraavaksi:
     Löysin siis oman perheeni www.aupairworld.com -sivustolta, sekä kaikki muut aupairit, kenet tapasin vuoden aikana olivat löytäneet perheensä sieltä. Se on maailmanlaajuinen järjestö, jonne luodaan profiili joko au pairina tai sitä etsivänä perheenä. Perheille tilin luominen on maksullista, millä vältetään mahdolliset huijarit. Au pairiksi haluavalle tilin luominen on ilmaista. Hakuehdoiksi laitat kohdemaan/-maat, kauanko haluat au pairina olla, lasten ikähaitarin, tupakoitko, voitko työskennellä erityislasten parissa...jne. Sitten lävähtää eteen perheitä, jotka täyttävät kriteerisi, sekä keiden kriteerit sinä täytät ja sitten alkaa se chattaily. Minäkin juttelin monen perheen kanssa, kunnes löysin omani. Tilin tuonne sivustolle loin puoli vuotta ennen kuin matkaan halusin lähteä, joten sanon ettei tässä asiassa voi olla liian ajoissa, koska on paljon perheitä jotka haluavat löytää au pairinsa jo hyvissä ajoin. Hyväksi puoleksi sanoisin, että "tunsin" perheeni jo tammikuusta asti, joten heihin pääsi tutustumaan Skypen ja Whatsappin välityksellä melko pitkään ennen kuin ensimmäistä kertaa tapasimme. Toisaalta, au pairiksi lähtö voi tapahtua myös erittäin nopeastikin: vaikkapa viikon varoitusajalla. Riippuu ihan itsestä, milloin haluaa ja pystyy hakuprosessin aloittamaan.
     Omatoimilähdössä maksaa vain siis lento kohdemaahan (sekä parhaassa tapauksessa perhe sen maksaa, mutta tämä on melko harvinaista) sekä haluamasi vakuutukset. Omatoimilähdössä järjestö ei ota rahaa välistä, sekä jos perhettä on tarve vaihtaa onnistuu uuden perheen löytäminen kätevästi myös sieltä samalta www-sivulta. Mulla ei ollut yhtään turvaton tai epävakaa olo, vaikkei mun taustalla ollut mikään järjestö back-uppina. Mielipiteeni tässä omatoimi vs. järjestö -jutussa on, että Euroopassa on mielestäni fiksumpi mennä ilman järjestöä. Säästää nekin rahat muuhun, ja jos ulkomailla onkin kauheeta tai homma ei vain suju, Euroopan sisällä lennot ovat suhteellisen halpoja takaisin kotiin. Toki myös joihinkin Euroopan maihin on pakko mennä järjestön kautta, olisikohan näin ainakin Hollannissa. Järjestön kautta lähteminen on siis oikein oiva tapa, muttei kuitenkaan välttämätön!

PERHEEN VALITSEMINEN
Kun perhettä rupeaa etsimään, kannattaa miettiä minkälaiseen perheeseen haluaa mennä: paljonko lapsia ja minkä ikäisiä, löytyykö lemmikkejä, onko yksinhuoltaja tai asuvatko kaupungissa vai maaseudulla. Lisäksi kannattaa tietää varmasti, mitä perhe sinulta odottaa lastenhoidollisesti sekä kotityöllisesti. Joissakin perheissä etsitään vain lastenhoitoapua eikä kotitöitä tarvitse tehdä lainkaan. Toiset etsivät au pairia, joka tekee molempia. Juttele perheen kanssa ja kysele paljon - mitään kysymysmerkkejä ei saisi jäädä. Toinen hyvä tapa tietää perheestä ja millaista siellä on olla au pairina, on jutella perheen mahdollisille aiemmille au paireille. Itse olin perheeni viides au pair ja juttelin yhdelle aikaisemmalle, ja koin hänen mielipiteensä tärkeänä. All in all, sanoisin että tiedät oikean perheen tulleen eteesi siitä tunteesta, intuitiosta. Sisäinen ääni kyllä kertoo, että onko hyvä vai huono fiilis perheestä. Oman perheeni kanssa jutellessa yksinkertaisesti syntyi se olo, että "tää on se mun perhe" ja aikaisempien perheiden kohdalla vastaavasti oli tunne, että joku tässä hiertää. Kuulostaa vähän höpönlöpöltä, mutta luota vaistoosi perheen valinnassa.

PAPERIHOMMAT ENNEN LÄHTÖÄ
Kun päätös lähtemisestä on varmaa ja tiedät esimerkiksi jo lähtöpäiväsi, sinun tulee ilmoittaa Kelalle (ja olikohan vielä ainakin maistraattiin) ulkomaille muutostasi. Kelalta sinun tulee anoa, että säilyt Suomen sosiaaliturvassa oleskellessasi ulkomailla alle vuoden. Sekä näihin muihin virastoihin tulee ilmoittaa tilapäinen osoitteesi (varmaankin siksi että virallinen posti ainakin sinulle kulkee). Tästä omasta prosessista on jo sen verran aikaa, etten ihan tarkalleen muista, miten hommat meni. Tässäkin asiassa kela.fi on mukava kaveri, joka kertoo kaiken tarkasti.

KOKO PROSESSI AJATUSVIIVOIN

• mieti mihin maahan, millaiseen perheeseen ja kuinka pitkäksi ajaksi haluat lähteä
• valitse kumpi on sinulle viisaampi vaihtoehto: omatoimilähtö vai järjestö, tai onko sinun jopa pakko lähteä järjestön kautta haluamaasi maahan
• älä suostu perheeseen aupairiksi, jos sinulla on huono tunne siitä tai sinulle ei ole kaikki selvää
• mieti vakuutuksien tarpeellisuutta
• jos mahdollista, käy ainakin hammaslääkärissä sekä jos sulla on lääkitys, hoida kaikki sen osalta kuntoon, eli toisin sanoen varmista lääkkeesi saanti koko ulkomailla olon ajan
• ano Kelalta Suomen sosiaaliturvaan kuulumista, jos olet ulkomailla alle vuoden (yli vuoden oleskeluissa menettää oikeuden kuulua sosiaaliturvaan)
• ilmoita virallisiin laitoksiin tilapäisestä muutostasi 

Tässäpä vinkkini enemmän ja vähemmän järjestyksessä. Au pairiksi lähteminen on ollut ehdottomasti elämäni parhaimpia päätöksiä, sillä sain vuodelta enemmän kuin olisin uskaltanut unelmoida. Siispä rohkaisen kaikkia, ketä edes ihan pikkuisenkaan kiinnostaisi lähteä au pairiksi, että uskaltakaa hypätä seikkailuun ja tehkää se!

Kirjoissa ja kansissa

Oon ollut taas kotona Suomessa jo melkein kaksi kuukautta. Oli aivan älyttömän ihana tulla takaisin; koti on kuitenkin aina koti. Tottakai, kova ikävä jäi Baskimaata ja mun host-perhettä. Nyt jälkeenpäin on sellainen tunteiden sekamelska: haikeutta että seikkailu on nyt ohi, onnellisuutta ja kiitollisuutta että se tapahtui ja että pääsi tutustamaan kaikkiin niihin upeisiin ihmisiin sekä kaiken lisäksi vielä on kutkutteleva into tulevia elämänmuutoksia kohti.
     Tuo vuosi ulkomailla antoi sata kertaa enemmän kuin se otti. Voisin kertoa litanian asioita, mistä olen onnellinen ja mitkä oisin missanut, ellen tuolle reissulle olisi lähtenyt. Mutta se on ehkä sellanen asia, että sitä on vaikea toiselle selittää jos toinen ei ole sellaista kokemusta itse kokenut. Lyhyesti virsi kaunis; menneet 12 kuukautta eivät olleet vain vuosi elämästäni, vaan elämäni "the vuosi". 
     

  16.8.2017-1.9.2018 näytti esimerkiksi tältä: 

Minä ja Asierin Gorbeia-vuoren huipulla nyt kesällä

Lenan kanssa Madridissa huhtikuussa 2018

Lukutuokio Haizean kanssa

♥

Bilbaon fiestoilla 2017

Iratin kanssa Kataloniassa lokakuussa 2017

Leipomishommia: täytekakku yhdelle vuodelleni Baskimaassa

♥♥♥

Vielä viisi viikkoa

...ja sitten mä olen taas kotona. Ihan uskomatonta, miten nopeasti yksi vuosi on kohta vierähtänyt! Näihin viimeisiin viikkoihin sisältyy vielä muutama "työviikko", uusi tatuointi, seuraavan aupairin tulo ja tietysti ne fiestat, joista oon varmaan sata kertaa jo maininnut😅
     Tällä hetkellä mä oon ihan yksin täällä kotona, sillä koko mun perhe on lomareissulla ja oon myöskin ilman aupair-kavereita, sillä kaksi heistä on nyt jo pysyvästi kotona ja yksi on käymässä kotonaan Saksassa. Joten kun tässä ei nyt kauheesti ollut muutakaan tekemistä, niin ajattelin tulla päivittämään kuulumiset tänne.
     Nyt perjantaina tyrkkäsin ystäväni Reetan takaisin lentokoneeseen, kun hän oli täällä kylässä puolitoista viikkoa. Vierailtiin kaikki Baskimaan kolme suurinta kaupunkia, kierrettiin museot ja katedraalit, syötiin pintxoja ja churroja, maattiin sängyssä ja katottiin Netflixiä, juhlittiin fiestoilla ja kaikkee sellasta. Kymmenen päivää yhteensä kaikkee puuhattiin ja menihän tuo aika ihan älyttömän äkkiä. Tässäpä vielä muutama kuva meistä reissussa:

 San Sebastián korkeuksista

Vitoria-Gasteiz'n katedraalin tornissa

Bilbaon Guggenheim-museo

Ennen Reetan tuloa viikot pyörähtivät lasten kanssa oleillessa; kotona leikkien, uima-altailla polskien, päiväunia nukkuen. Melko leppoisasti loppujen lopuksi on tässä aika kulunut. Ja täs kesän mittaan on tullut myös ikävä kaikenlaisia suomalaisia ruokia; esimerkiksi uusia perunoita, grillaamista, karjalanpaistia, makaronilaatikkoa... Siispä kun viiden viikon päästä olenkin takaisin, niin äiti rakas, voisin mielelläni syödä Kotipizzan kanakotzonen chilidipillä KIITOOOS💖

Kesäkuun kuulumisia

Hups, tässähä on vierähtänyt tovi, etten tänne ole mitään kirjoitellut. Kovin on kiirettä pitänyt ja kaikenlaista on tapahtanut: äiti kävi kylässä reippaan viikon verran, aupair-kaverini Lena lähti kotiin, multa varastettiin puhelin, lapsilla alkoi täällä kesäloma, vaellus Baskimaan huipulle, minireissu Ranskaan, kesän ensimmäisillä fiestoilla juhlimista, kielikokeeseen opiskelua, tavallista arkielämää, ja ainiin, ostin myös lentolipun kotiin ja Suomeen palaan 1. syyskuuta!
     Joten kaikenlaista tässä on kerennyt sattua ja tapahtua, sekä onneksi vihdoin ja viimein kesä saapui tännekin, on nimittäin ihan oikeesti ollut älyttömän sateinen ja harmaa kevät. Nyt täällä paistaa aurinko ja lämmintä on varmasti yli 25 astetta (en tiedä tarkalleen, koska hengailen sisätiloissa kun ulkona on niin kuuma😅). Mun arkipäivät on sellaisia, että herään kun tyttö herää aamulla ja oon hänen kanssaan siihen asti, että äiti tulee neljän maissa töistä. Ja vähän vaihtelua tuo, kun Kunnakset (toinen perheeni) saapuu tänne kyläilemään huomenna😍
     Jäljellä on siis 67 päivää täälläoloa ja sitten mä tuunkin jo takas kotiin. Ihan älytöntä, miten äkkiä tää aika on mennyt. Onhan mulla toki tässä reilut kaksi kuukautta vielä jäljellä, mutta niihinkin oon suunnitellut jo kaikenlaista tekemistä. Ystäväni Reetta tulee kylään kolmen viikon päästä, ja mulla on itellä siinä kahden viikon lomaloma. Elokuussa haaveena ois toteuttaa Espanja-roadtrip, sekä seuraava aupair saapuu taloon ja, tietysti yhtenä tärkeimpänä juttuna; meidän oman kylän fiestat alkavat 23.elokuuta. Sittenpä niiden fiestojen jälkeen tuunkin jo kotiin. Että hieman jo tuntuu, että viimeisiä viedään vaikka (täällä) kesä onkin vasta alussa😁
    Noniin mutta, laitan tähän tuttuun tapaan kuvia alle, ja selittelen enemmän sitten niiden avulla:

Äiti kävi siis kylässä toukokuun lopussa ja esimerkiksi käytiin katsomassa missä ollaan kuvattu Game of Thronesia (eka kuva) ja sit ihmeteltiin myös monena päivänä Bilbaossa (toka kuva). Tehtiin myös kolmen päivän mini-roadtrip Baskimaan rannikoa pitkin ja sit kans oltiin täällä kotona ihan vaan perheen kanssa. 

Mä ja au pair -kamuni Annie ja Marina kesän ekoilla fiestoilla🌸

Vaellettiin Annien ja perheeni isän kanssa eräs lauantai Baskimaan korkeimmalle huipulle, 1481 metrin korkeuteen. Kaksi tuntia kavuttiin ylös ja puolessatoista tunnissa sama alas.

Ja tässä nyt muutama kuva tältä viikonlopulta, kun kävimme Annien ja Marinan kanssa Ranskan puolisella Baskimaalla🌞

Että tällaista mulle tänne kuuluu just nyt, hyvin pyyhkii edelleen! Hieman koti-ikävää välillä pukkaa, mutta eiköhän tämä tästä kun lukee miten kolea kesäsää siellä on😆 Agur!

M A D R I D

Siitä on tasan kaksi viikkoa, kun tultiin takaisin tuolta Madridin reissulta kotiin. Tässä on nyt ollut niin paljon tekemistä, ettei ole ollut aikaa kertoa reissusta aiemmin. Esimerkiksi kun tuo mamma Moilanen on tulossa kylään ensi viikolla, niin oon tehnyt meille suunnitelmaa siksi viikoksi; varannut yöpymistä ja vuokrannut autoa, ja sen sellaista. Sekä aupair-ystäväni Lena lähtee lopullisesti kotiin kesäkuun alussa, niin hänellekin olen läksiäislahjaa sekä -juhlaa mietiskellyt. Että hieman tässä on jopa stressiäkin pukannut. 😁
     Muutenkin tuntuu, että päivät ja viikot kuluu niin hurjan nopeasti kun on paljon tekemistä; lasten kanssa touhuilua, kotitöitä, englannin opetusta, zumbaa... Nyt ihan muutaman päivän päästä tuleekin täyteen yhdeksän kuukautta tätä reissua. Kolme neljäsosaa jo siis takana, ja jäljellä vain kesä ja sitten takaisin kotiin. Tuntuu tosi ristiriitaselta ajatella täältä lähtöä: on niin ihanaa tulla takaisin kotiin ja tehdä ihan just niitä juttuja mitä haluan, mutta toisaalta täälläoleminen on niin ihmeellistä ja erilaista, sekä oon kiintynyt tähän perheeseen, että usein itkettää pelkkä ajatus siitä, että sanon heille heipat kolmen kuukauden päästä.

Noniin, mutta siihen itse reissuun: tosissaan perjantaina 27.huhtikuuta vietiin Lenan kanssa aamulla lapset kouluun, käytiin hakemassa kotoa laukut ja hypättiin bussiin. Bilbaossa vaihdettiin bussi toiseen ja matkattiin vielä nelisen tuntia kohti Madridia. Me oltiin varattu viideksi päiväksi airbnb-asunto sopivan matkan päästä keskustasta. Kaikki sujui tosi mukavasti, ja sanoisin että reissu on yksi elämäni parhaimpia. Madrid oli äärettömän kaunis ja rento kaupunki. Nähtiin kaikki tärkeimmät nähtävyydet, käytiin opastetulla kävelykierroksella sekä viininmaistelussa, juhlittiin kaksi kertaa Madridin yössä, syötiin paikallista ruokaa, reissattiin metrolla eestaas ja tavattiin ihmisiä ympäri maailmaa. Voisin kertoa vaikka kuinka yksityiskohtaisesti, mutta säästän itseni siltä vaivalta (😅) ja kerron tarkemmin kuvien muodossa:

Onpa kyllä sekava kollaasi, mutta tässä on kuitenkin muutamat tärkeimmät nähtävyydet Madridista. Vaikka sää näyttääkin kuvissa hyvältä, voin kertoa että Madridissa oli äärettömän kylmä koko viikonlopun, ja tietenkään en ottanut mukaan mitään lämmintä kun ajattelin Madridissa olevan kesä. 

Sitten oon minä näköjään vähän kaikkialla. Noita naispatsaita löytyi erilaisia ympäri Madridia, mutta tämä oli ensimmäinen johon törmättiin 😄

Kuvat vasemmalla on jotain äärimmäisen espanjalaista: churroja Madridin parhaasta churreríasta sekä paellaa paikallisessa kauppahallissa. Oikealla superonnellinen kasvissyöjä-Lena päästessään syömään vege-ravintolaan 😂

Tää paikka on nimeltään 'Faro de Moncloa': se on tuollainen näköalatorni, josta pääsee 92 metrin korkeudesta ihastelemaan Madridia. Tähän liittyy sellainen pieni tarina, että oltiin edellisenä iltana Lenan kanssa juhlimassa, joten oli niin sanotusti veto pois seuraavan päivän aikana. Oltiin kämpillä ottamassa 'siestat' eli päiväunet ja hoksattiin, että tää Faro sulkeutuu neljänkymmenen minuutin päästä. Kiireen vilkkaa noustiin ylös ja lähdettiin kohti kaupungin toista laitaa. Piti metrolinjaakin vaihtaa kesken matkan ja metrosta ulostultua kirjaimellisesti juostiin loppumatka tuonne, mutta kerettiin juuri ja juuri ajoissa päivän viimeiseen nousuun. Ja onneks kerettiin, sillä tuo oli kyllä aika hieno kokemus!

Tässä lisää nähtävyyksiä (sekä matkan onnistuneimpia kuvia)

Ja lopuksi muutama kuva minusta ja Lenasta. Parasta tässä matkassa oli tietenkin, että sitä oltiin suunniteltu ja odotettu kuukausia, ja sitten päästiin kokemaan tämä reissu yhdessä. Muutenkin musta on ihan älyttömän hienoa, että oon löytänyt täältä itselleni ystävän, jonka kanssa on mukavaa ja huoletonta olla myös reissatessa😍

Eli edelleenkin menee tosi kivasti ja innolla kyllä odotan sitä kesää...kunhan se sieltä ensin tulisi. (Ootte siellä Suomessa saaneet nauttia nyt lämpimmämmistä keleistä kuin me) Täälläkin kun kesäkuussa alkavat kaikki fiestat ja on enemmän tekemistä ja enemmän ihmisiä liikenteessä ja yksinkertaisesti enemmän kaikkea. Sekä tietenkin kun saan perhettä tänne vierailemaan pitkin kesää, niin mikäpäs täällä ollessa😊

Agur ja lähettäkää sitä aurinkoa tännekin, kiitos! 🌞

Semana santa // osa 2

 PERJANTAI 30.3. 
Aamulla herätyskello oli herättämässä, ja lähdimme Lenan perheen kanssa uudestaan Bilbaoon. Tällä kertaa ohjelmassa oli nousta funikulaarilla rinnettä ylos ja ihastella Bilbaota korkeuksista. Aikamme ylhäällä vietettyä "laskeuduimme" alas ja etsimme paikkaa, jossa syödä churroja. Kävelimme hiljokseen Bilbaon jokea myöten ja nautimme aurinkoisesta päivästä. Vanhastakaupungista löysimme paikan, mistä sai churroja suklaan kera, ja täytyy kyllä sanoa, että oli parasta suklaata mitä olen churrojen kanssa täällä koskaan syönyt. Sitten tulimmekin jo kotiin, oli aika siestalle eli päiväunille ja illalla lähdimme viettämään iltaa täällä kylässä. 

 Kuten hiuksistani saattaa huomata, että ylhäällä oli myös tuulista.

 Bilbaon kaupungintalo, ja jos oikein tarkasti katsoo niin näkee tuolla takana sen rinteen, jota myöten funikulaarilla nousimme ylös. 

Churros con chocolate😍

 LAUANTAI 31.3. 

Onnekseni sain nukkua pitkään, sillä edellisilta venähti hieman pitkäksi. Lähdimme oman perheeni kanssa päiväreissuun Vitoria-Gasteiz'iin vasta lounaan jälkeen. Vitoria-Gasteiz (tai ihan pelkästään Vitoria) on kaupunki toisessa maakunnassa, mutta vain 45 kilometrin päässä Areatzasta. Vitoria on myös Baskimaan pääkaupunki, vaikka on paljon pienempi ja merkityksettömämpi kuin Bilbao. Käveleksimme ympäri kaupunkia ja kävimme jossain museossa; eipä oikein mitään erikoista, kunhan nautimme päivästä. Vanhemmalle lapselle päivä kyllä taisi olla erityisen rankka; vanhemmat ostivat kaksi heliumilmapalloa. Ensimmäinen ilmapallo karkasi kymmenen minuutin jälkeen= huutoitkua, ja toinen ilmapallo puolen tunnin päästä= huutoitkua. 

Vitorian vanhaakaupunkia.

Tässä näkyy mun perheeni ja toinen ilmapalloista, ennen kuin sekin karkasi🎈

 SUNNUNTAI 1.4. 

Sunnuntaina vuorossa oli retki San Sebastiániin Lenan perheen kanssa. Kuitenkin matkalla sinne pysähdyimme rannikolla sijaitsevassa Zumaia-nimisessä paikassa. Se on pieni kaupunki, joka on tunnettu rannoistaan, joissa on nähtävissä flysch-nimistä kiveä. (Google kertoi, että tämä sana olisi suomeksi flyssi). Hirveän vaikea selittää, että mitä se on, koska en sitä oikein itsekään tiedä. Kuitenkin se näyttää erittäin hienolta 😅, ja yksi näistä rannoista on ollutkin kuvauspaikkana Game of Thrones'lle. Ihasteltiin näitä rantoja aikamme, joimme kahvit ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti San Sebastiánia. 

     Perillä menimme ensiksi syömään, mutta ruokapaikkaa sai ensin hieman etsiä, sillä jokainen pubi taikka ravintola oli totaalisen täynnä ihmisiä, jotka olivat myös viettämässä pääsiäissunnuntaita. Syötyämme aloitimme "turisteilun" eli kävimme jokaisessa paikassa, jotka on nähtävä kun San Sebastiániin tulee käymään. Sain toimia oppaana, sillä viime vuonna kävin San Sebastiánissa oman perheeni kanssa, joten olin hieman kärryillä aina missä liikuimme. Päivä oli ihanan aurinkoinen; ilman takkia pärjäsi helpostikin ja aurinkolasit olivat ehdottomat 🌞

Nämä kaikki kuvat siis Zumaia'sta. Tässä alimmassa kollaasissa näkyy se ranta, missä on kuvattu esimerkiksi kun Daenerys saapuu Dragonstonelle. 

San Sebastiánista ei sen kummempia kuvia ole kuin nämä: tämä drinkki (basque sangria) näissä maisemissa 🍹

 MAANANTAI 2.4 

Maanantain ollessa pyhäpäivä, eli vapaapäivä, lähdimme minun perheeni ja yhden tuttavaperheen kanssa "vaeltamaan". Siksi lainausmerkeissä, koska reitin yhdeksän kilometriä oli tasaista koko ajan, että ihan lastenrattaita pystyi työntämään. Maisemat olivat kuitenkin upeat, vaikkei ylöspäin edes noustukaan. Matkan keskipisteessä pysähdyimme syömään ja juomaan, ja sitten kävelimme takaisin. Reitin jälkeen ajoimme läheiseen kylään, jonka on sanottu olevan sen alueen kaunein kylä. Koko päivä oltiin reissussa, kun vasta illalla olimme kotona. Mutta mikäpäs siinä, tämäkin päivä oli erittäin aurinkoinen ja lämmintä oli yli +20 astetta 😍

Reitin varrelta löytyi paljon eri eläimiä: lampaita, vuohia, hevosia, lehmiä, kanoja 🐴🐑🐔🐐🐄

Tällainen on ollut mun viime viikko täällä. Vasta näin jälkikäteen tajusin, että kolmena päivänä peräkkäin kävin Baskimaan kolmessa suurimassa kaupungissa: Bilbaossa, Vitoriassa ja San Sebastiánissa. Kaiken lisäksi nämä kaupungit sijaitsevat kaikki eri maakunnissa, joten toden teolla tuli reissattua. 

     Tämä viikkokin on vielä ollut lomaa lapsille, ja on kyllä toisaalta ollut rankka viikko, kun on ollut lasten kanssa päivät. Eli olen enemmän kuin onnellinen, että huomenna on paluu arkeen, kun koulu jatkuu taas😂🙏

Semana santa // osa 1

Etukäteen mulla ei ollu viime viikoksi oikein suunnitelmia, mutta voinpa kertoa että tekemistä riitti! Useasti oli jopa herätyskello herättämässä, että joutaa päivän rientoihin. Toisaalta kivempi näin, että oli superpaljon tekemistä, kuin se että olisin kotona vain nyhjöttänyt. Koska tuota tekemistä riitti, niin teen kaksi erillistä postausta. Tässä niistä ensimmäinen:


 TIISTAI 27.3. 

Tiistaina tehtiin perheen kanssa iltapäiväreissu San Juan de Gaztelugatxe -nimiselle paikalle, missä on esimerkiksi kuvattu Game of Thrones'ia. (Toi paikka on osa Dragonstonea; ne suuret portaat, jotka johtavat sinne linnaan.) Oli kyllä upeeta käydä tuolla, ja toivon että pääsisin käymään tuolla toisenkin kerran hieman aurinkoisemmalla säällä. 

Tässä näkyy nuo samat portaat! Kuva luonnollisestikin netistä löydetty. 

 KESKIVIIKKO 28.3. 

Tuon au pair -toverini Lenan vanhemmat ja mummu oli täällä myös lomailemassa viime viikon, ja heidän kanssaan tuli myös paljon aikaa vietettyä. Keskiviikkona sain onnekseni vapaapäivän omalta perheeltäni, joten vietin päivän Bilbaossa Lenan ja hänen vanhempiensa kanssa. Pyörittiin vanhassakaupungissa, juotiin ja syötiin hyvin sekä käytiin Guggenheim-museossa, joka oli itsellekin uusi kokemus. 

 TORSTAI 29.3. 

Nukuin pitkään, siivoilin kotona, leivoin juustokakun sekä kunhan olin vaan. Illemmalla hyppäsin bussiin ja matkasin Bilbaoon katsomaan pääsiäiskulkuetta. Ihmisiä oli liikenteessä ihan älyttömästi, ja koskaan en ole aiemmin nähnyt vanhaakaupunkia niin tukossa kuin tuolloin. Tulin takaisin kotiin, tai oikeastaan Lenan kotiin, kun he olivat tehneet saksalaista ruokaa. Nyt voin sanoa syöneeni schnitzeliä ja perunasalaattia saksalaisittan. Taidettiinpa vielä siinä illalla käydä lasillisilla Lenan ja vanhempien+mummun kanssa. 

                       

Kuva siitä sitruuna-valkosuklaajuustokakusta, jonka tein. Perheeni vanhemmilla tuli viime viikolla kymmenen vuotta yhteiseloa täyteen, joten siitä syystä on nuo epämääräiset koristeet tuossa päällä. Rumahan se on kuin mikä, mutta oli ihan yllättävän hyvänmakuinen. 😂

Tässäpä kolme ensimmäistä päivää kuvineen. Toisen osan yritän saada kirjoitettua viikonloppuna, joten siihen asti: agur!😇

Sateinen maaliskuu

Kuten olen jo monen monta kertaa todennut, että aika juoksee hirveän nopeasti niin sen kyllä aina huomaa, kun muistaa etten ole tännekään mitään kerennyt kirjoitella. Mutta toisaalta ei täällä mitään erikoista ole oikein tapahtunutkaan: aivan sitä tavallista arkea. Sekä varsinkin kun nyt olen kolmatta viikonloppua enemmän tai vähemmän kipeänä niin nämä vapaapäivätkin on mennyt kotona sängyssä maaten. Lisäksi täällä on satanut vettä niiiiiiin paljon, ettei tätä kylää pidemmälle ole oikein viitsinyt lähtä. Mun perhe on kertonut, että tämä talvi – juuri tämä talvi, minkä minä olen täällä ollut – on ollut kylmin ja sateisin vuosikymmeniin.

     Katolisessa Espanjassa tämä pian koittava pääsiäinen on melko tärkeä juhla, ja lapsilla on nyt esimerkiksi  kahden viikon loma koulusta. Onneksi perheen isällä alkaa myös vapaat, niin ei tarvitse ihan yksin lasten kanssa olla😅 Semana santa nimellä kutsuttava pääsiäisviikko pitää sisällään kaikenlaista ohjelmaa ja mun tarkotuksena olisikin mennä katsomaan Bilbaoon yhtä kulkuetta sekä muutenkin nähdä, miten täällä tätä juhlaa vietetään (vaikka täällä pohjoisessa menot ja meiningit eivät kuulemma ole yhtä näyttävät kuin aurinkorannikolla). Meillä täällä kotona ei pääsiäisen tulo näy ollenkaan; ei ole mitenkään koristeltu pääsiäistä taikka kevättä ja mikä pahinta; ei ole edes ostettu suklaamunia😭 Aattelin kuitenkin leipasta tälle perheelle jonkun keväisen juustokakun (koska täällä en oo törmännyt niihin missään, en edes kahviloissa) ja rahkapullatkin, jos vain löydän maitorahkaa jostakin, sillä sekin on hieman kiven alla. 

     Tuossa viikko sitten tuli täyteen seitsemän kuukautta au pair -elämää. Vaikka tässä vasta maaliskuuta eletään ja pitkän kesän jälkeen täältä tulen kotiin, niin ihan sellainen pikkupaniikki jo iski, että kerkeenhän tehdä ja kokea kaiken. Sillä täälläoleminen on niin uskomattoman hienoa, joten haluan saada kaiken tästä kokemuksesta irti. Paljon olen kerennyt jo kokea, mutta tarkotuksena olisi vielä ainakin hieman reissata ympäri Baskimaata ja todella nähdä tämä paikka, missä tulee vietettyä yksi vuosi elämästäni. 

     Yritän siis nyt ottaa kaiken ilon irti tästä tulevasta pääsiäisviikosta, nähdä kaikenlaista ja jospa ihan saisin tännekin päiviteltyä kuulumisia tulevilta viikoilta!

Tässä näkymä huoneeni ikkunasta juuri tätä kirjoittaessani☂

Siispä sateiset terveiset ja syökää suklamunia minunkin edestä, agur! 

Sunnuntai Santanderissa

Eilen herätyskello soi 6.20, mikä olisi normaalisti aivan liian aikaisin sunnuntaiaamuna. Tänä sunnuntaina kuitenkin lähdettiin päiväreissulle noin sadan kilometrin päähän Santanderiin kolmen muun aupairin kanssa. Ensin otettiin bussi täältä kylästä Bilbaoon, ja sitten istuttiin puolitoista tuntia toisessa bussissa Santanderiin. Perillä oltiin yhdentoista jälkeen ja bussi takaisin otettiin iltakahdeksalta, eli meillä oli kokonainen päivä aikaa kummastella kaupunkia. 
      Santander on vajaan 180 000 asukkaan merenrantakaupunki Espanjassa (eikä täällä Baskimaassa, joten käytännössähän siis käytiin ulkomailla😁) . Rannikolla kun oltiin, niin tuuli ihan kiitettävästi, mutta onneksi myös aurinko paistoi ja lämpöäkin riitti. Täällä on nimittäin nyt viimeiset pari viikkoa satanut niin paljon, että suorastaan on ollut ihme, jos aurinko on jonain päivänä pilkahtanut. Joten hieman etukäteen jännitti, että miten reissun käy, jos vettä tulee kuin saavista.
     Mitään erityistä me ei sinälläään tehty. Kunhan käveltiin ja ihasteltiin kaupunkia. Valokuvattiin kirkkoja ja katedraaleja. Nautittiin auringosta sekä meren kohinasta. On oikeesti tosi jees vähän reissata ja nähdä paikkoja ihan vaan tästä läheltäkin. Avartaa kummasti.

 Kummallisesti puhelin on täynnä merellä otettuja kuvia 🌊

Reissun kauneimmat maisemat lienevät nämä; niemessä sijaitseva Madgalenan palatsi ( ja vieläpä auringonlaskun aikaan) sekä niemeltä näkymät merelle.

Täällä on hyvin tavallista (ja edullista) syödä ravintolassa 'päivän menu'. Siihen kuuluu alkupala, pääruoka ja jälkiruoka juomineen. Me käytiin syömässä pienessä ravintolassa tämä menu, ja jostain syystä odotukset olivat korkealla ruoan suhteen. Kuitenkin pettymys oli suuri, kun ruoka ei nyt niin herkullista ollutkaan. Ehkä jotain osviittaa antaa tuo jälkiruoka. Ei tiedetty enää tuossa vaiheessa, että itkeä vai nauraa kun tuota kermavaahtoa tuijotettiin. Ravintolasta ulospäästyämme kiireen vilkkaa juostiin ostamaan paremmat jälkkärit 🍦

1. niemessä // 2. iloisesti katselen 'El banco de Santander'ia // 3. katedraalilla

Nämä kuvat ei nyt millään tavalla liity toisiinssa, mutta minun mielestäni ovat ehkäpä kaksi onnistuneinta ja kauneinta kuvaa reissusta.🌅

Edelleenkin, aika juoksee täällä älytöntä vauhtia! Ne kuusi kuukautta täälläoloakin ovat jo kerenneet täyttyä, ja nyt sitä eletään reissun toista puoliskoa. Mutta ollaan tuossa vapun aikaan menossa Lenan kanssa Madridiin pitkäksi viikonlopuksi, joten ei ollenkaan haittaa, että aika lentää.

Agur!

                                         P.S 

Täällä satoi lunta laskiaisen aikoihin, ja sitä riitti ihan kokonaiset kaksi päivää ⛄