Espanja, Baskimaa, Katalonia

Mulle on tullut yllätyksenä se, ettei Espanja maana olekaan niin yhtenäinen kuin olin luullut. Täällä pohjoisessa on muutama alue, joiden asukkaat eivät koe itseään espanjalaisiksi ja haluaisivat itsenäistyä omaksi maakseen, esimerkiksi vaikkapa tää Baskimaa.
    Kuten aiemmin kerroin matkustavani  Barcelonaan niin lähdemme sinne, koska Kataloniassa järjestetään tulevana sunnuntaina kansanäänestys Katalonian itsenäistymisestä, ja Areatzasta sekä muista ympäröivistä kylistä ihmisiä haluaa lähteä osoittamaan tukeaan paikan päälle. Muutenkin täällä näkyy todella vahvasti se, että baskit tukevat Katalonian itsenäistymistä, sillä ihmiset ovat ripustaneet Katalonian lippuja liehumaan ja esimerkiksi mun parvekkeelta roikkuu itsenäistymistä tukeva viiri. Se miksi baskit ovat niin vahvasti katalaanien puolella johtunee siitä, että baskit ovat itsekin samanlaisessa tilanteessa.

Tässä näkyy, missä Katalonia sijaitsee ja että esimerkiksi Barcelona sijaitse Kataloniassa. Ei tiedä, jos joskus tulevaisuudessa matkustaessa Barcelonaan, ei virallisesti matkaakaan Espanjan tasavaltaan vaan Katalonian tasavaltaan. 

Elikkäs huomenna lähdemme täältä klo 15.30 täydellä bussilla kohti Vic-kaupunkia. Matkaa on reilut 600 kilometriä, joten olemme perillä vasta myöhään illalla. Yövymme hostellissa, vietämme lauantaipäivän Vicissä ja sunnuntaiaamuna - eli äänestyspäivänä - ajelemme Barcelonaan noin 70 kilometrin matkan. Vietämme päivän siellä sekä illalla ajelemme kotiin. 

    Mielenkiintoista äänestyksessä on se, että Espanja on tuominnut sen perustuslain vastaiseksi ja yrittää kaikin keinoin estää sen. Esimerkiksi viime viikolla Espanjan poliisi pidätti katalonialaisia virkamiehiä, koska he olivat organisoimassa kansanäänestystä sekä samalla poliisi poltti äänestyslipukkeita. Lisäksi poliisit tuhosivat miljoonia propagandajulisteita, jotka mainostivat sunnuntaista äänestystä, sekä Espanjan hallitus on ottanut Katalonian rahaliikenteen haltuunsa. Tällä hetkellä Barcelonan satamaan on ankkuroitu isoja risteilylaivoja majoittamaan poliiseja, joita on lähetetty sinne tuhansia viikonloppua varten. Kaikista mielenkiintoisinta kuitenkin on se, mitä tulee tapahtumaan ensi viikolla; sillä erittäin todennäköisesti äänestyksen tulos näyttää vihreää valoa itsenäistymiselle ja Katalonia näin ollen julistautuisi itsenäiseksi valtioksi. Kuitenkin se tarvitsisi ulkopuolisten valtioiden hyväksynnän ja Espanjalta se ei sitä ainakaan tulisi saamaan, sillä siinä tapauksessa baskit ehdottomasti haluaisivat myös itsenäistyä, ja tällöin Espanja käytännössä murenisi palasiksi. 

En tiedä, miten isosti tai pienesti tästä on uutisoitu Suomessa, mutta täällä ainakin tää on suurin meneillään oleva konflikti, joka herättää paljon huomiota. Voisin selittää tästä enemmänkin, mutta säästän sinut siltä. Kuitenkin tässä on uutisia, jos kiinnostaa tietää tarkemmin! 

"HS-analyysi: Katalonia äänestää itsenäisyydestä vaikka väkisin – voiko Eurooppaan syntyä uusi valtio alle kolmen viikon päästä?"

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005367072.html

"Espanjan poliisi saapui estämään Katalonian itsenäisyysäänestystä Suomessa rakennetulla Kelju K. Kojootti -laivalla"

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005382103.html

"Espanjan poliisi teki ratsioita Katalonian hallituksen rakennuksiin - apulaisministeri pidätetty"

https://yle.fi/uutiset/3-9841485

 

Laitan tänne varmasti paljon kuvia reissusta viikonlopun jälkeen, agur!

P.S. En siis lähde matkaan yksin vaan yhdessä perheeni äidin, hänen vanhempiensa ja naapurin Lenan kanssa. En edes uskaltais lähteä noin kauas ihan yksinään, ja taidanpa jopa köyttää itseni kiinni Lenaan niin en varmasti eksy!

Eka kuukausi ✓

En voi ihan oikeesti uskoo, kuinka nopeasti tää eka kuukausi on mennyt (tai oikeestaan jo yli kuukausi, kun tänään täyttyi viides viikko). Tuntuu siltä, että vastahan mä tänne tulin. Toisaalta ei ahdista yhtään, että aika menee nopeasti, koska tuun olemaan täällä vielä useita kuukausia. Plus ostin jo lentoliput jouluksi Suomeen, joten onpahan jotain minkä lähenemistä oottaa innolla!

Viime viikolla lapsilla alkoi täällä koulut, joten se normaalimpi arki käynnistyi. Koulu alkaa joka aamu 9.30, mikä sopii täydellisesti mun rytmiin, kun saa nukkua melkein kahdeksaan asti. Mun homma aamulla on saada tyttö kouluun; eli herätän hänet, autan vaatteiden pukemisessa, annan aamupalan (ja muistutan, että söisi eikä pelkästään haaveilisi), harjaan hiukset ja laitan söpölle pikkusaparolle, valvon että pesee hampaat ja kasvot sekä sitten aivan lopuksi kävellään yhdessä noin puolentoista kilometrin matka kouluun, mikä usein mennään yhdessä naapuruston muiden lasten ja aupairien kanssa. Koulun porteilla annetaan vielä pusut, ja siitä alkaa mun päivävapaa, jonka tähän mennessä oon käyttänyt siivoamiseen sekä espanjan treenaamiseen. Jatkossa, jos saan paikan kielikoulussa, hyppään 9.50 bussiin ja matkaan Bilbaaon opiskelemaan espanjaa.
   Nämä puolitoista viikkoa koulu on loppunut klo 15.00, mutta huomisesta alkaen oikea aikataulu alkaa ja päivän pituus on 9.30-16.30, mikä on mun mielestä älyttömän pitkä koulupäivä 3,5-vuotiaalle. Vaikka se ei oo intensiivistä opiskelua noin pienille lapsille vaan lähinnä laulua ja leikkiä, on kahdeksan tunnin päivät koulussa todella pitkiä pikkuihmisillekin.
  Kolmen aikoihin oon siis hakenut tytön koulusta ja puuhaillu hänen kanssaan joko kotona tai puistossa kolmisen tuntia, minkä jälkeen olen taas vapaa tekemään mitä haluan (lue: jaksan). Useana iltana oon mennyt tuon seinänaapurin aupairin, Lenan, luokse ja yhdessä ollaan Girlmore girlsiä Netflixistä tuijotettu. On niin ihanaa, kun asutaan vierekkäin! Tuntuu siltä, että periaatteessa ois omassa kotona, kun toimii jopa oman kodin wifi seinän toisellakin puolella.



Viime sunnuntaina käytiin Lenan kanssa meren rannalla ihastelemassa näkymiä. Täältä Areatzasta pääsee merelle aika kätevästi bussilla ja metrolla, sekä tietenkin autolla. Mutta me mentiin bussilla Bilbaoon ja siitä metrolla kakskyt minuuttia toiseen kaupunkiin, Getxoon. Käveltiin ympäriinsä, nautittiin maisemista ja 1,50€ maksavista kahvilakahveista. Taas on vaikea selittää, miten kauniit maisemat oli, joten tyrkkään tähän kuvia niin mun ei tarvii yrittää keksiä maasta taivaaseen ylistäviä adjektiiveja.

Edelleenkin kuuluu hyvää, vaikka tottakai välillä tulee kauhee koti-ikävä. Täällä on kuitenkin niin paljon nähtävää ja koettavaa, että on vaikeaa olla olematta iloinen ja innoissaan. Esimerkiksi kuun vaihteessa pääsen käymään Barcelonassa, siitä siis lisää myöhemmin!

Agur!

Areatxako martxa

Eilen kahdeksalta aamulla hyppäsimme bussiin perheen isän ja naapurin aupairin kanssa. Kaksi bussia vei vuotuiseen vuoristovaellukseen osallistujia kohti vaelluksen aloituspistettä. Ylhäällä vuorilla oli melko viileää ja sumuista, mutta päivän edetessä sääkin kirkastui. Vaelsimme siis 19 kilometriä ensin metsässä kävellen, sitten vuoren huipulle ja alas kavuten sekä loppumatka oli taas metsässä kulkemista. Aluksi maasto oli mukavaa nurmikkoa, mutta matkan loppuvaiheessa rämmin myös nilkkojani myöten mudassa. Vaellus oli siis järjestetty tapahtuma ja saatiin matkan varrella syödä hedelmiä, jotain ylimakeita leivonnaisia, tomaatteja ja juoda urheilujuomaa tai cokista. Maaliin tullessa syötiin lisää: leipää, pekonia, hedelmiä, suklaata ja juotiin - tottakai - viiniä. Lisäksi, muistoksi osallistumisesta annettiin neonvihreä t-paita jokaiselle osanottajalle. JA!! Toi naapurin aupair voitti tosta tapahtumasta myös lahjakortin paikalliseen hotelliin, ja lupasi ottaa mut mukaan syömään lounasbuffettia ja rentoutumaan spa-kylpylään. Ei siis ihan huono reissu!

Vaikka vaellus oli melko rankka, oon silti tosi iloinen että osallistuin, sillä noi maisemat oli henkeäsalpaavat. Vuokatissakin vaeltaminen on ihan jees, mutta kyllä tää nyt voitti 6-0. Kattokaa vaikka:

¡Fiesta!

Saavuin tänne siis kolmisen viikkoa sitten keskiviikkona iltakymmenen jälkeen, ja heti seuraavana päivänä kävinkin ensimmäistä kertaa fiestoilla. Täällä fiestat käytännössä tarkoittaa (paikasta hieman riippuen) sitä, että koko kaupunki juhlii viikon ajan ja esimerkiksi kioskeja sekä it-tavarakauppoja muutetaan tilapäisiksi baareiksi; sama asia kuin R-kioskit ja DNA-kaupat myisivät tiskeiltään olutta. Isoimmilla fiestoilla, kuten Bilbaossa, rakennetaan "ulkoilmadiscoja" ja ihmiset juhlivat kaupungin kaduilla. Juhlat kestävät aamuvarhaiseen, mutta itse jaksoin pisimmillään vain klo 5.30. Vanhat aupairit kertoivat, kuinka he viime vuonna olivat tulleet kotiin vasta aamuyhdeksältä!

Eli hyvin nopeasti pääsin tutustumaan paikalliseen juhlakulttuuriin, joka on hyvin erilainen kuin meillä Suomessa. Ensinnäkin, täällä kukaan ei tuo mukanaan omia juomia - ei kukaan. Johtunee ehkä siitä, että olut ja punaviinikokis (eli kalimotxo, lausuttuna kalimotcho) ovat niin edullisia jopa fiestoilla: yksi juoma maksaa 1,60€. Pubeissa muulloin kuin fiestojen aikaan pieni juoma maksaa 1,30€ ja iso 2,50€. Tiedän - todella edullista! Ja mikä parasta: täällä ihan oikeasti ei tarvitse välillä edes maksaa, sillä talo tarjoaa. Tuo kalimotxo on muuten Baskimaassa kehitetty, varsinkin nuorten suosiossa oleva juoma. Ja se on niinkin helppo tehdä, kun vain lorauttaa halvan punaviinin joukkoon Coca-Colaa.


Muita huomionarvoisia havaintoja oli, että kolmilla fiestoilla näin järjestyksenvalvojia yhteensä pyöreät nolla kappaletta. Täällä porukka ei riehu, eikä tappele tai muutenkaan örvellä samalla tavalla kuin Suomessa. Ja vaikkei kukaan järjestystä ollutkaan eritoten valvomassa, ei mulla ollut yhtään sen turvattomampi olo. Lisäksi vielä puolenyön aikaan juhlimassa voi nähdä pieniä lapsia vanhempiensa kanssa. Hyvä esimerkki on se, kun näin tällaisen ulkoilmadiscon laidalla mammojen laittaneen vauvanvaunut parkkiin ja tanssivat lapset sylissä vielä klo 23 aikoihin. Ja tää on täällä ihan normaalia ja okei, mikä itselle tuntuu todella kummalliselta.


Vaikka oonkin onnellinen, että fiestat ovat ohi (koska yöunet jäivät kummalisesti hyvin vähäisiksi) ja normaali arki voi pian jo alkaa, niin silti nautin fiestoilla käymisestä. Se on jotain sellasta, mitä en oo koskaan Suomessa kokenut, koska meillä ei oikeestaan ole mitään samanlaisia kaupunkijuhlia. Siellä on niin mahtava tunnelma; ihmiset nauttivat olostaan, musiikki soi ja kaikki (jopa miehet) tanssivat- ja miehet täällä tanssivat jopa yllättävän hyvin; ei ole mitään askel-viereen-tanssia oluttuoppi kädessä. Lisäksi ihmiset laulavat mukana, ja oli ihana kuulla, kun täällä porukka osaa laulaa Despacitosta kaikki muutkin sanat kuin vain tuon yhden.

Tulevana viikonloppuna olisi naapurikylässä vielä yhdet fiestat, mutta ne taitavat jäädä välistä, sillä lauantaina olisi edessä 20 kilometrin vaellus. Osallistumme tähän "vuoristokävelyyn" yhdessä perheeni isän ja naapurin aupairin kanssa. Hieman jännittää jaksanko tarpoa tuon matkan, mutta onneksi ne ainakin ruokkii useampaan otteseen vaelluksen aikana. Näkymät ainakin tulevat olemaan upeat!

Agur eli heihei baskin kielellä!☺