Viime viikolla lapsilla alkoi täällä koulut, joten se normaalimpi arki käynnistyi. Koulu alkaa joka aamu 9.30, mikä sopii täydellisesti mun rytmiin, kun saa nukkua melkein kahdeksaan asti. Mun homma aamulla on saada tyttö kouluun; eli herätän hänet, autan vaatteiden pukemisessa, annan aamupalan (ja muistutan, että söisi eikä pelkästään haaveilisi), harjaan hiukset ja laitan söpölle pikkusaparolle, valvon että pesee hampaat ja kasvot sekä sitten aivan lopuksi kävellään yhdessä noin puolentoista kilometrin matka kouluun, mikä usein mennään yhdessä naapuruston muiden lasten ja aupairien kanssa. Koulun porteilla annetaan vielä pusut, ja siitä alkaa mun päivävapaa, jonka tähän mennessä oon käyttänyt siivoamiseen sekä espanjan treenaamiseen. Jatkossa, jos saan paikan kielikoulussa, hyppään 9.50 bussiin ja matkaan Bilbaaon opiskelemaan espanjaa.
Nämä puolitoista viikkoa koulu on loppunut klo 15.00, mutta huomisesta alkaen oikea aikataulu alkaa ja päivän pituus on 9.30-16.30, mikä on mun mielestä älyttömän pitkä koulupäivä 3,5-vuotiaalle. Vaikka se ei oo intensiivistä opiskelua noin pienille lapsille vaan lähinnä laulua ja leikkiä, on kahdeksan tunnin päivät koulussa todella pitkiä pikkuihmisillekin.
Kolmen aikoihin oon siis hakenut tytön koulusta ja puuhaillu hänen kanssaan joko kotona tai puistossa kolmisen tuntia, minkä jälkeen olen taas vapaa tekemään mitä haluan (lue: jaksan). Useana iltana oon mennyt tuon seinänaapurin aupairin, Lenan, luokse ja yhdessä ollaan Girlmore girlsiä Netflixistä tuijotettu. On niin ihanaa, kun asutaan vierekkäin! Tuntuu siltä, että periaatteessa ois omassa kotona, kun toimii jopa oman kodin wifi seinän toisellakin puolella.
Viime sunnuntaina käytiin Lenan kanssa meren rannalla ihastelemassa näkymiä. Täältä Areatzasta pääsee merelle aika kätevästi bussilla ja metrolla, sekä tietenkin autolla. Mutta me mentiin bussilla Bilbaoon ja siitä metrolla kakskyt minuuttia toiseen kaupunkiin, Getxoon. Käveltiin ympäriinsä, nautittiin maisemista ja 1,50€ maksavista kahvilakahveista. Taas on vaikea selittää, miten kauniit maisemat oli, joten tyrkkään tähän kuvia niin mun ei tarvii yrittää keksiä maasta taivaaseen ylistäviä adjektiiveja.
Edelleenkin kuuluu hyvää, vaikka tottakai välillä tulee kauhee koti-ikävä. Täällä on kuitenkin niin paljon nähtävää ja koettavaa, että on vaikeaa olla olematta iloinen ja innoissaan. Esimerkiksi kuun vaihteessa pääsen käymään Barcelonassa, siitä siis lisää myöhemmin!
Agur!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti