¡Fiesta!

Saavuin tänne siis kolmisen viikkoa sitten keskiviikkona iltakymmenen jälkeen, ja heti seuraavana päivänä kävinkin ensimmäistä kertaa fiestoilla. Täällä fiestat käytännössä tarkoittaa (paikasta hieman riippuen) sitä, että koko kaupunki juhlii viikon ajan ja esimerkiksi kioskeja sekä it-tavarakauppoja muutetaan tilapäisiksi baareiksi; sama asia kuin R-kioskit ja DNA-kaupat myisivät tiskeiltään olutta. Isoimmilla fiestoilla, kuten Bilbaossa, rakennetaan "ulkoilmadiscoja" ja ihmiset juhlivat kaupungin kaduilla. Juhlat kestävät aamuvarhaiseen, mutta itse jaksoin pisimmillään vain klo 5.30. Vanhat aupairit kertoivat, kuinka he viime vuonna olivat tulleet kotiin vasta aamuyhdeksältä!

Eli hyvin nopeasti pääsin tutustumaan paikalliseen juhlakulttuuriin, joka on hyvin erilainen kuin meillä Suomessa. Ensinnäkin, täällä kukaan ei tuo mukanaan omia juomia - ei kukaan. Johtunee ehkä siitä, että olut ja punaviinikokis (eli kalimotxo, lausuttuna kalimotcho) ovat niin edullisia jopa fiestoilla: yksi juoma maksaa 1,60€. Pubeissa muulloin kuin fiestojen aikaan pieni juoma maksaa 1,30€ ja iso 2,50€. Tiedän - todella edullista! Ja mikä parasta: täällä ihan oikeasti ei tarvitse välillä edes maksaa, sillä talo tarjoaa. Tuo kalimotxo on muuten Baskimaassa kehitetty, varsinkin nuorten suosiossa oleva juoma. Ja se on niinkin helppo tehdä, kun vain lorauttaa halvan punaviinin joukkoon Coca-Colaa.


Muita huomionarvoisia havaintoja oli, että kolmilla fiestoilla näin järjestyksenvalvojia yhteensä pyöreät nolla kappaletta. Täällä porukka ei riehu, eikä tappele tai muutenkaan örvellä samalla tavalla kuin Suomessa. Ja vaikkei kukaan järjestystä ollutkaan eritoten valvomassa, ei mulla ollut yhtään sen turvattomampi olo. Lisäksi vielä puolenyön aikaan juhlimassa voi nähdä pieniä lapsia vanhempiensa kanssa. Hyvä esimerkki on se, kun näin tällaisen ulkoilmadiscon laidalla mammojen laittaneen vauvanvaunut parkkiin ja tanssivat lapset sylissä vielä klo 23 aikoihin. Ja tää on täällä ihan normaalia ja okei, mikä itselle tuntuu todella kummalliselta.


Vaikka oonkin onnellinen, että fiestat ovat ohi (koska yöunet jäivät kummalisesti hyvin vähäisiksi) ja normaali arki voi pian jo alkaa, niin silti nautin fiestoilla käymisestä. Se on jotain sellasta, mitä en oo koskaan Suomessa kokenut, koska meillä ei oikeestaan ole mitään samanlaisia kaupunkijuhlia. Siellä on niin mahtava tunnelma; ihmiset nauttivat olostaan, musiikki soi ja kaikki (jopa miehet) tanssivat- ja miehet täällä tanssivat jopa yllättävän hyvin; ei ole mitään askel-viereen-tanssia oluttuoppi kädessä. Lisäksi ihmiset laulavat mukana, ja oli ihana kuulla, kun täällä porukka osaa laulaa Despacitosta kaikki muutkin sanat kuin vain tuon yhden.

Tulevana viikonloppuna olisi naapurikylässä vielä yhdet fiestat, mutta ne taitavat jäädä välistä, sillä lauantaina olisi edessä 20 kilometrin vaellus. Osallistumme tähän "vuoristokävelyyn" yhdessä perheeni isän ja naapurin aupairin kanssa. Hieman jännittää jaksanko tarpoa tuon matkan, mutta onneksi ne ainakin ruokkii useampaan otteseen vaelluksen aikana. Näkymät ainakin tulevat olemaan upeat!

Agur eli heihei baskin kielellä!☺