Mitä mä syön?

Oon aina kirjottanu sillon, kun on tapahtunut jotain erikoista. Nyt ei ole oikein ollut mitään reissua tai erikoisempaa tapahtumaa; ihan vaan tavallista arkea. Siispä ajattelin, että voisin sitten kertoa ihan vaan tästä arkielämästä. Koska multa on eniten ehkä kysytty näiden kuukausien aikana, että mitä mä täällä syön ja minkälaista ruokaa täällä on, niin kerron nyt siitä itsestään, ruoasta. Ja tällainen au pair -faktahan on, että mun ei siis tarvitse maksaa ruoasta tälle perheelle mitään. Aupairina olemiseen kuuluu ilmainen "ylläpito". Ainoastaan jos haluan käydä kavereiden kanssa ulkona syömässä, niin maksan silloin luonnollisesti itse. Kun joku perheestä lähtee ruokaostoksille multa kysytään aina, että tarvitsenko mä jotain erikoista. Kerran itsekseni ostin avokadoja niin heti tuli palautetta, että täytyy vaan sanoa niin he kyllä ostavat.
    Mutta itse asiaan, oon nyt tähän alle koonnut aihepiireittäin asiaa ruoasta ja syömisestä täällä:

1. ruokailurytmi
Siis jos mä en jostain täällä tykkää, niin ruokailurytmistä. Aamupala syödän ihan normaalisti ennen töihin tai kouluun menoa klo 8-9 aikoihin. Sitten on lounas, mutta se syödään vasta kello yhden jälkeen. Aika tavallista on, että syön lounaan kahdelta, mutta koska mulla on nälkä jo ennen puoltapäivää, syön aina pikku välipalan yhdentoista aikoihin. Tähän asti tää ruokailurytmi on ihan ookoo, mutta sitten... Viiden-kuuden maissa syödään merienda eli välipala; leipää, hedelmää, jugurttia ja tällasta, jotta jaksaa odottaa illalliseen, joka meillä normaalisti syödään kahdeksan aikoihin illalla (mutta yleisesti ottaen täällä illallinen syödään klo 20-22 maissa). Mä en oo oikein omaksunu, että noin myöhään syödään vielä lämmintä ruokaa. Yritin selittää, että Suomessa tähän aikaan syödään iltapala, koska illallinen on syöty jo ajat sitten, mutta ei nää oikein ymmärtäny tuota "iltapala"-käsitettä. 

2. ruoat
Mä syön aamupalaksi joko tuorepuuroa tai sitten mikrossa valmistan tutun ja turvallisen kaurapuuron. Päälle heitän hedelmiä ja pikkuripauksen kanelia. Muu perhe syö leipää, hedelmiä, jugurtteja ja muroja. Aika perusaamianen, mutta leivän päälle ei laiteta juustoja eikä leikkeleitä, ei kurkkuja tai tomaatteja, vaan siihen usein sipaistaan Matilda-mummon tekemää omenamarmeladia. Ja isällä on oma erikoisuus aamupalana: iso kulhollinen lämmintä kaakaota, minne hän murustelee keksin paloja. Lounaan syön yksin, sillä muu perhe on joko töissä, koulussa tai päiväkodissa. Mun ei tarvitse itse kokata täällä ollenkaan, mutta tottakai saan valmistaa ruokaa jos niin tahdon. Kuitenkin usein syön edellispäivän ruokia tai sitten vanhempien siksi päiväksi tekemää ruokaa, joka tavallisesti voi olla kikhernekeittoa, papu-chorizo-muhennosta, tonnikalaa ja perunaa, pastaa ja pekonia, makaroni-vihannes-velliä ja niin edelleen. Välipalaksi syön yleensä hedelmiä, koska meillä on aina niitä kotona paljon ja lisäksi vielä teen voileivän paikallisen leipomon leivästä. Illallisella syödään ensin "jämäruoat" pois ja sitten jotain lihaa, esimerkiksi  kanankoipia tai kalaa. Sekä aina lämpimän ruoan jälkeen syödään joku jälkkäri, jugurtti tai hedelmä. 


3. erikoisuudet ja outoudet
- Tässä taloudessa leivän päällä ei käytetä margariinia eikä voita, vaan leivän päälle laitetaan, jos ei sitä marmeladia, niin oliiviöljyä. Musta tuntuu, että meillä ei oo edes voita tai margariinia jääkaapissa. Mä en oikeen oo oppinu tuota öljyn laittamista leivälle niin itse laitan usein tuorejuustoa, jos sitä sattuu olemaan. 
- Chorizo-makkarakeitossa se makkara on siellä kokonaisena makkarana eikä paloina. En tiedä, onko se vain perheen oma tapa kokata kyseistä keittoa vai ihan yleinen käytäntö.
- Melkeinpä kaikkeen laitetaan oliiviöljyä ja suolaa. Esimerkiksi tavalliseen vihersalaattiinkiin ripautetaan näitä kahta mukaan. Öljyn kyllä ymmärrän, mutta suolan lisääminen salaattiin tuntuu oudolta. 
- Illallisella tavallisesti ensin syödään esimerkiksi kikhernekeittoa ja sen jälkeen pelkkää lihaa, mikä on musta todella kummallista. Ja siis kirjaimellisesti pelkkää lihaa, ei mitään perunoita tai riisejä lisukkeena. Oon miettinyt, että miksi sitä lihaa ei voida laittaa sinne keittoon kun pitää syödä keitto ja liha erillään. 
- Näitä erikoisuuksia löytyy kyllä enemmänkin, mutta tässä nyt vain muutama esimerkiksi.


4. mikä on muuttunut? 
Syön paljon vähemmän punaista lihaa täällä, koska tää perhe kokkailee aika paljon ruokia, mihin ei välttämättä tuu lihaa ollenkaan. Sekä näin melko lähellä merta asuessa syödään myös paljon kalaa ja muita mereneläviä. Esimerkiksi, täällä oon elämässäni ensimmäistä kertaa syönyt tuoretta tonnikalaa enkä sitä purkkitavaraa. Lisäksi juon paaaljon vähemmän maitoa, kun sitä täällä ei juoda samalla tavalla kuin Suomessa (mikä ei siis kyllä ollut yhtään yllätys). Mitään älyttömän valtavia muutoksia ei oo siis tapahtunut, ja koen että suurin muutos on kuitenkin tuo ruokailurytmi. 


5. ikävöin: 
- Ruisleipää! Tai ylipäätään kunnollista leipää. Kyllä täältä saa kokojyvä- tai moniviljaleipää, mutta ei se oikein ole sama asia. Muutenkin täällä suositaan vaaleaa leipä, ja esimerkiksi oon täällä kaupassa nähnyt valkoisinta leipää, mitä olen ikinä nähnyt. 
- Lasillista kylmää rasvatonta maitoa. Mä en tiedä saako täältä rasvatonta maitoa tai edes kevytmaitoa (todennäköisesti saa), kun meillä on aina kotona jotain extra-täysmaitoa kaikilla rasvoilla. Onhan se hyvää kahvin kanssa, mutta ei niin herkullista ihan vaan pelkästään.
- Kahvia. Kyllä, täällä juodaan kahvia ja esimerkiksi perheen äiti juo sitä joka aamu. Mutta en tiedä onko vika kahvissa, keittimessä vai minussa, kun en osaa keittää tuolla meidän kahvinkeittimellä hyviä kahveja. Hieman on siis ikävä Presidenttiä ja MoccaMasteria.
- Moni varmaan luulisi, että listaan lukeutuisi myös Fazerin sininen ja salmiakki. Mutta ei. Äiti ja Sari on pitänyt huolen, ettei suklaat eikä salmiakit pääse loppumaan. 😍 Hieman on kuitenkin petollista, kun tietää, että laatikossa on aina suklaata ja "jos mä nyt vaan yhden palan otan". 

Tässä nyt tällainen pintaraapaisu mun syömiseen täällä. Nälässä ei oo tarvinnut olla, ja esimerkiksi välttelen tän perheen suvun yhteisiä päivällisiä, koska sillon pitää syödä ja paljon. Viimeksi tällaisella perhepäivällisellä söin varmaankin pienen kylän edestä ruokaa ja olisin voinut vajota koomaan sen jälkeen, niin silti vieressäni istunut setä ihmetteli miten vähän syön ja oli lappaamassa lisää ruokaa mun lautaselle. Tulee ähky nytkin ihan vaan ajatellessa sitä päivällistä.

Ajattelin kans tässä joskus kertoa mun tavallisesta päivästä ja mitä me tehdään lasten kanssa. Oon vaan tosi kiireinen viikolla, ja vapaa-ajalla teen mieluusti kaikkea muuta kuin istun tietokoneen ääressä. Mutta yritän kirjoitella aina kun siihen löytyy aikaa!

Agur ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Kahdeksan viikkoa ✓

Ajatella, kahdeksan viikkoa sitten heräsin ensimmäisen yöni jälkeen täällä vieraassa sängyssä, vieraassa kodissa, vieraassa maassa. Tuntuu, että tää toinen kuukausi on menny ihan älyttömän nopeasti; useasti oon huomannut miettineeni, että "oho, taas on maanantai tai taas on perjantai". Elämä on kyllä arkistunut, ja päiviin on löytynyt tietynlainen rutiini ja rytmi. Toisaalta tänään on erikoisempi päivä, kun on Espanjan kansallispäivä, mikä tarkoittaa vapaapäivää lapsille koulusta ja vanhemmille töistä - sekä vapaata tietysti mulle. En tiedä, miten tätä päivää juhlitaan Espanjaespanjassa, mutta täällä Baskimaassa tää on ihan kuin tavallinen viikonloppupäivä. Nukuin niin pitkään kuin nukutti, kävin muiden aupairien kanssa kahvilla, kotona syötiin lounasta koko perheen voimin ja nyt makaan sängyllä kirjoittaen tätä. Plus täällä on niin ihana ilma tänään: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöä piisaa. Että terveisiä sinne Suomeen syksysateisiin 😘 (Okeiokei, kyllä täälläkin tulee vielä satamaan ja paljon)
    Aattelin, että haluan vähän päivitellä kuulumisia ylipäätään, joten tässäpä siis tulee:
Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina perheen edellinen aupair (mä oon siis perheen viides aupair) muutti takas tänne asumaan. Hän muutti heinäkuussa Bilbaoon työskentelemään, ja nyt ne työt loppui ja hän ei halua vielä palata kotiinsa Italiaan, joten perhe sanoi, että hän voi muuttaa takaisin tänne. Mä nukun tässä aupairin huoneessa ja hän nukkuu tuollaisessa ullakko/vierashuone/työhuone-huoneessa yläkerrassa. Musta on ihan kiva, että hän asuu täällä, kun on tottakai avuksi, ja esimerkiksi viime viikolla perheen poika oli sairas eikä voinut mennä päiväkotiin, joten oltiin kolmistaan kotona ja ei tarvinnu ihan yksin lapsen kanssa olla.
    Sit lisäksi tossa alkuviikosta perheen äiti kertoi, että lähtevät tammikuussa Venetsiaan, ja olin että "okei, jes saan olla sit joskus viikonlopun yksinään täällä kotona". No, toissapäivänä sit istuttiin sohvalla ja äiti selittää, kuinka on kiire hankkia pojalle passia ja kuinka on ollut epävarmaa, että saako isä töistä vapaata. Mä sit ihan ääneen ihmettelin, että mikäs kiire tässä sitä passia on hankkia, kun vasta tammikuussa on se matka. Siinä sitten mulle selkiytyi, että matka oli tammikuussa varattu ja että he lähtevät sinne Venetsiaan tänä perjantaina. Eli oon nyt sitte huomisillasta tiistaipäivään asti täällä ihan yksinään. Tai no, en tiedä onko tuo edellinen aupair täällä vai Bilbaossa viikonlopun, mutta kuitenkin. Perheen isä heitti eilen ruokapöydässä vitsiä, että täytyy käydä ostamassa viskiä ja likööriä, niin voin täällä juhlat pitää sillä ehdolla, että hänen oluisiin ei sitten kosketa (joojoo äiti, en pidä mitään juhlia) Ja ainiin: perhe maksaa neljän hengen meno-paluusta sinne Venetsiaan käsimatkatavaroilla yhteensä 81€! Joten saattaa hyvinkin olla, että itsekin teen viikonloppureissun Italiaan keväällä.
     Oon nyt kans ollu viime aikoina jotenkin erikoisen onnellinen täälläolosta. On paljon sellasia pieniä asioita, jotka tekee iloiseksi. Esimerkiksi, kun:
- oon ostoksilla ja myyjä on ymmärtänyt, että oon englanninkielinen ja palvelee englanniksi, sitten lähtiessä osaankin kiittää baskiksi niin monesti myyjien kasvoille leviää yllättyneisyys ja iso hymy
- paikallisen leipomon leipuri tietää, että vasta harjotellaan espanjan puhumista ja hän puhuu tarpeeksi hitaasti meille ja kehuu, kun osataan jotain sanoa (plus monesti hän antaa maisteltavaksi
jotain herkkuja)
- tänä aamuna perheen poika minut nähdessään juoksi antamaan halin, ja sitten jatkoi leikkejään
- mummulle soittaessa voidaan helposti tunti jutella kaikenlaisia presidentinvaaleista lähtien aina muikkukukkoihin saakka, ja mummu on aina niin iloinen kun soitan sille ♥



Laitan tähän taas kuvia, kun viime lauantaina käytiin perheen kanssa reissussa pohjoisrannikolla San Sebastiánissa. Oli muuten ihan älyttömän kaunis kaupunki (kuulemma yks koko Euroopan kauneimmista!)

    

     

 

Agur ja mukavaa viikonloppua! 

Viikonloppu Vicissä

Kuten otsikko kertoo: en viikonloppuna käynytkään Barcelonassa. Ajattelimme, että äänestyspäivänä siellä oleminen on liian vaarallista sekä varmuutta sinne pääsystä ei edes ollut, sillä Barcelonaan vieviä teitä oli suljettu. Vaikka vähän harmittaa, että Barcelona jäi tällä kertaa näkemättä, mielestäni päätös oli hyvä; varsinkin nyt, kun on lukenut uutisia sadoista ihmisistä, jotka loukkaantuivat sunnuntain mellakoissa.
    Olimme siis perjantaista sunnuntaihin Vicissä, noin 70 kilometriä Barcelonasta pohjoiseen. Se on asukasluvultaan suurinpiirtein Kajaanin kokoinen, mutta kaupunki itsessään oli paljon suurempi. Ryhmä, jonka kanssa sinne matkustimme, oli täkäläistä laulu/kuoroporukkaa ja heidän kanssaan kiersimme eri äänestyspaikkoja laulaen sekä tanssien. Tällä tavalla ryhmä halusi näyttää tukeaan katalaaneille, ja katalaanit olivat onnesta soikeina. Kun sana laulavasta baskiryhmästä kiersi kaupunkia, monet äänestyspaikat kutsuivat ryhmän laulamaan heille. Jokaisessa paikassa ryhmä otettiin taputtaen ja hurraten vastaan; olo oli kuin kansallissankarilla.
    Parasta reissussa oli se, kun pääsi näkemään kuinka tärkeää itsenäisyysäänestys katalaaneille oli ja kuinka välitön ystävyys tuntemattomien ihmisten välillä voi olla. Laulujen lomassa baskit ja katalaanit halailivat sekä itkivät yhdessä. Katalaanit tarjosivat syötävää ja juotavaa sekä kuljettivat meitä autoillaan toisille äänestyspaikoille. Samalla pääsi hieman juttelemaan sekä kuulemaan heidän mietteitään äänestyksestä. Monet heistä olivat innoissaan, mutta lauantaina heiltä kysyttäessä: "Mitä tapahtuu huomenna?" kaikki vastasivat, etteivät he tiedä. Epävarmuus johtui siitä, kun Espanja yritti kaikin keinoin estää äänestyksen, joten ihmiset eivät tienneet onko heidän edes mahdollista äänestää.
    Mielestäni toi reissu oli upea kokemus itse nähdä se, mistä mediat ympäri Eurooppaa ovat kertoneet. Vaikka siis lehdissä on lähinnä näytetty kuvia mellakoista, poliiseista kaltoinkohtelemassa ihmisiä, ja niin edespäin, en itse nähnyt minkäänlaista väkivaltaa enkä kuin ihan muutaman katalaanipoliisin, jotka keskenään rupattelivat niitä näitä. Esimerkiksi, Vicissä katalaanipoliisit vain kävivät paikalla pyörähtämässä ja sanomassa asian olevan ok sekä lähtivät pois.
    Ja viikonloppuhan täytyi tietenkin dokumentoida, joten tässä suoraan kameran rullasta:

Äänestystä ja itsenäisyyttä tukevia julisteita ympäri kaupunkia

             

Tiet äänestyspaikoille tukittiin katalaanien toimesta, etteivät poliisit pääse autoineen sulkemaan äänestyspaikkaa.

Sunnuntaina ihmisiä jonottamassa äänestämään.

Vaikka viikonloppuna ei hirveästi kerennyt turistina pyöriä, niin pääsimme kuitenkin hieman näkemään muutakin kuin äänestyspaikkoja. Meidät kutsuttiin tutustumaan kaupungintaloon sekä näimme paikalliset lauantaimarkkinat. Kaupungintalolla Vicin kaupunginjohtaja toivotti ryhmän tervetulleeksi ja - tottakai - sielläkin laulettiin ja itkettiin. 

Tässä vielä linkki Youtube-videoon, jonka eräs ryhmäläinen teki kyseistä viikonlopusta. Se näyttää aika hyvin sen, mitä tässä olen kertonutkin. 😄

 https://www.youtube.com/watch?v=vLgDWCEqwBs

Agur!