Kahdeksan viikkoa ✓

Ajatella, kahdeksan viikkoa sitten heräsin ensimmäisen yöni jälkeen täällä vieraassa sängyssä, vieraassa kodissa, vieraassa maassa. Tuntuu, että tää toinen kuukausi on menny ihan älyttömän nopeasti; useasti oon huomannut miettineeni, että "oho, taas on maanantai tai taas on perjantai". Elämä on kyllä arkistunut, ja päiviin on löytynyt tietynlainen rutiini ja rytmi. Toisaalta tänään on erikoisempi päivä, kun on Espanjan kansallispäivä, mikä tarkoittaa vapaapäivää lapsille koulusta ja vanhemmille töistä - sekä vapaata tietysti mulle. En tiedä, miten tätä päivää juhlitaan Espanjaespanjassa, mutta täällä Baskimaassa tää on ihan kuin tavallinen viikonloppupäivä. Nukuin niin pitkään kuin nukutti, kävin muiden aupairien kanssa kahvilla, kotona syötiin lounasta koko perheen voimin ja nyt makaan sängyllä kirjoittaen tätä. Plus täällä on niin ihana ilma tänään: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöä piisaa. Että terveisiä sinne Suomeen syksysateisiin 😘 (Okeiokei, kyllä täälläkin tulee vielä satamaan ja paljon)
    Aattelin, että haluan vähän päivitellä kuulumisia ylipäätään, joten tässäpä siis tulee:
Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina perheen edellinen aupair (mä oon siis perheen viides aupair) muutti takas tänne asumaan. Hän muutti heinäkuussa Bilbaoon työskentelemään, ja nyt ne työt loppui ja hän ei halua vielä palata kotiinsa Italiaan, joten perhe sanoi, että hän voi muuttaa takaisin tänne. Mä nukun tässä aupairin huoneessa ja hän nukkuu tuollaisessa ullakko/vierashuone/työhuone-huoneessa yläkerrassa. Musta on ihan kiva, että hän asuu täällä, kun on tottakai avuksi, ja esimerkiksi viime viikolla perheen poika oli sairas eikä voinut mennä päiväkotiin, joten oltiin kolmistaan kotona ja ei tarvinnu ihan yksin lapsen kanssa olla.
    Sit lisäksi tossa alkuviikosta perheen äiti kertoi, että lähtevät tammikuussa Venetsiaan, ja olin että "okei, jes saan olla sit joskus viikonlopun yksinään täällä kotona". No, toissapäivänä sit istuttiin sohvalla ja äiti selittää, kuinka on kiire hankkia pojalle passia ja kuinka on ollut epävarmaa, että saako isä töistä vapaata. Mä sit ihan ääneen ihmettelin, että mikäs kiire tässä sitä passia on hankkia, kun vasta tammikuussa on se matka. Siinä sitten mulle selkiytyi, että matka oli tammikuussa varattu ja että he lähtevät sinne Venetsiaan tänä perjantaina. Eli oon nyt sitte huomisillasta tiistaipäivään asti täällä ihan yksinään. Tai no, en tiedä onko tuo edellinen aupair täällä vai Bilbaossa viikonlopun, mutta kuitenkin. Perheen isä heitti eilen ruokapöydässä vitsiä, että täytyy käydä ostamassa viskiä ja likööriä, niin voin täällä juhlat pitää sillä ehdolla, että hänen oluisiin ei sitten kosketa (joojoo äiti, en pidä mitään juhlia) Ja ainiin: perhe maksaa neljän hengen meno-paluusta sinne Venetsiaan käsimatkatavaroilla yhteensä 81€! Joten saattaa hyvinkin olla, että itsekin teen viikonloppureissun Italiaan keväällä.
     Oon nyt kans ollu viime aikoina jotenkin erikoisen onnellinen täälläolosta. On paljon sellasia pieniä asioita, jotka tekee iloiseksi. Esimerkiksi, kun:
- oon ostoksilla ja myyjä on ymmärtänyt, että oon englanninkielinen ja palvelee englanniksi, sitten lähtiessä osaankin kiittää baskiksi niin monesti myyjien kasvoille leviää yllättyneisyys ja iso hymy
- paikallisen leipomon leipuri tietää, että vasta harjotellaan espanjan puhumista ja hän puhuu tarpeeksi hitaasti meille ja kehuu, kun osataan jotain sanoa (plus monesti hän antaa maisteltavaksi
jotain herkkuja)
- tänä aamuna perheen poika minut nähdessään juoksi antamaan halin, ja sitten jatkoi leikkejään
- mummulle soittaessa voidaan helposti tunti jutella kaikenlaisia presidentinvaaleista lähtien aina muikkukukkoihin saakka, ja mummu on aina niin iloinen kun soitan sille ♥



Laitan tähän taas kuvia, kun viime lauantaina käytiin perheen kanssa reissussa pohjoisrannikolla San Sebastiánissa. Oli muuten ihan älyttömän kaunis kaupunki (kuulemma yks koko Euroopan kauneimmista!)

    

     

 

Agur ja mukavaa viikonloppua!