Olimme siis perjantaista sunnuntaihin Vicissä, noin 70 kilometriä Barcelonasta pohjoiseen. Se on asukasluvultaan suurinpiirtein Kajaanin kokoinen, mutta kaupunki itsessään oli paljon suurempi. Ryhmä, jonka kanssa sinne matkustimme, oli täkäläistä laulu/kuoroporukkaa ja heidän kanssaan kiersimme eri äänestyspaikkoja laulaen sekä tanssien. Tällä tavalla ryhmä halusi näyttää tukeaan katalaaneille, ja katalaanit olivat onnesta soikeina. Kun sana laulavasta baskiryhmästä kiersi kaupunkia, monet äänestyspaikat kutsuivat ryhmän laulamaan heille. Jokaisessa paikassa ryhmä otettiin taputtaen ja hurraten vastaan; olo oli kuin kansallissankarilla.
Parasta reissussa oli se, kun pääsi näkemään kuinka tärkeää itsenäisyysäänestys katalaaneille oli ja kuinka välitön ystävyys tuntemattomien ihmisten välillä voi olla. Laulujen lomassa baskit ja katalaanit halailivat sekä itkivät yhdessä. Katalaanit tarjosivat syötävää ja juotavaa sekä kuljettivat meitä autoillaan toisille äänestyspaikoille. Samalla pääsi hieman juttelemaan sekä kuulemaan heidän mietteitään äänestyksestä. Monet heistä olivat innoissaan, mutta lauantaina heiltä kysyttäessä: "Mitä tapahtuu huomenna?" kaikki vastasivat, etteivät he tiedä. Epävarmuus johtui siitä, kun Espanja yritti kaikin keinoin estää äänestyksen, joten ihmiset eivät tienneet onko heidän edes mahdollista äänestää.
Mielestäni toi reissu oli upea kokemus itse nähdä se, mistä mediat ympäri Eurooppaa ovat kertoneet. Vaikka siis lehdissä on lähinnä näytetty kuvia mellakoista, poliiseista kaltoinkohtelemassa ihmisiä, ja niin edespäin, en itse nähnyt minkäänlaista väkivaltaa enkä kuin ihan muutaman katalaanipoliisin, jotka keskenään rupattelivat niitä näitä. Esimerkiksi, Vicissä katalaanipoliisit vain kävivät paikalla pyörähtämässä ja sanomassa asian olevan ok sekä lähtivät pois.
Ja viikonloppuhan täytyi tietenkin dokumentoida, joten tässä suoraan kameran rullasta:
Äänestystä ja itsenäisyyttä tukevia julisteita ympäri kaupunkia
Tiet äänestyspaikoille tukittiin katalaanien toimesta, etteivät poliisit pääse autoineen sulkemaan äänestyspaikkaa.
Sunnuntaina ihmisiä jonottamassa äänestämään.
Vaikka viikonloppuna ei hirveästi kerennyt turistina pyöriä, niin pääsimme kuitenkin hieman näkemään muutakin kuin äänestyspaikkoja. Meidät kutsuttiin tutustumaan kaupungintaloon sekä näimme paikalliset lauantaimarkkinat. Kaupungintalolla Vicin kaupunginjohtaja toivotti ryhmän tervetulleeksi ja - tottakai - sielläkin laulettiin ja itkettiin.
Tässä vielä linkki Youtube-videoon, jonka eräs ryhmäläinen teki kyseistä viikonlopusta. Se näyttää aika hyvin sen, mitä tässä olen kertonutkin. 😄
Agur!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti