Joulukuu on täällä!

Just tuossa tarkastin, että oon ollu täällä jo 3 kuukautta sekä 23 päivää eli viikon päästä tulee täyteen neljä kuukautta! Plus, ens viikolla on vain yksi viikko siihen, että tuun jouluksi kotiin 😍 Mä oon niin innoissani, ja ihan rehellisesti sanoen koti-ikävä on jo valtava. Lenan kanssa ollaan juteltu tosi paljon jouluksi kotiin menemisestä, ja molemmat ollaan sitä mieltä, että just nyt on täydellinen aika päästä käymään kotona vähän virkistäytymässä tästä au pair -arjesta.
     Tää viikko on kylläkin ollu mulle melkein kuin lomaviikko, sillä mulla oli "töitä" vain maanantaina ja tiistaina, koska tällä viikolla Espanjassa oli pyhäpäivät keskiviikkona ja perjantaina, jolloin lapset ei menny kouluun eikä vanhemmat töihin. Ja hyvä esimerkki siitä, että ollaan joustavia noiden vanhempien kanssa suuntaan jos toiseen on se, että torstaina vanhemmat olivat töissä mutta lapset eivät olleet koulussa, eli mun ois pitänyt olla tytön kanssa päivällä. Mutta tuo äiti järkkäsi asian niin, että hän vei tytön omalle äidilleen hoitoon, jotta mä saisin pitkän viiden päivän vapaan. Ja olen kyllä nauttinut; keskiviikko meni kotona rentoutuen ja meillä oli silloin tytön 4-vuotissynttärit, torstaina kävin shoppailemassa, perjantaina opiskelin kun opiskelu jäi aiemmin viikolla hieman vähäiseksi, ja - tietenkin - illalla mentiin tyttöjen kanssa kylille pyörähtämään. Tämän päivän aloitin nukkumalla pitkään, sitten käytiin Lenan kanssa kahvilla ja nyt istun tätä kirjoittamassa. Loppupäivän suunnitelmat on lähteä illalla Durangoon fiestoille, ja huomenna mennään Lenan kanssa sinne hotelliin (vihdoin ja viimein) saunomaan ja syömään.
     Ja noista fiestoista sen verran, että viime fiestoista on tooosi pitkä aika, ja eilen ruokapöydässä vanhemmat vaati, että mä menen Durangoon pitämään hauskaa, koska fiestat talvella on harvinaisia. Sanoin, että olen kyllä menossa, mutta aion tulla viimeisellä bussilla takaisin ennen puoltayötä. He naureskelivat ja sanoivat, että kotiin ei oo mitään asiaa tulla ennen kello kolmea aamuyöllä ja että he pitävät ovet lukossa siihen asti. Joten saa nähdä monelta löydän tieni kotiin, huomenna kuitenkin täytyy puoliltapäivin sinne hotellille mennä😅

Että tällaiset pikaiset kuulumiset täältä! Päälimmäisenä ajatuksena on siis se, että jokainen päivä on lähempänä sitä, että pääsen kotiin. Ja ei täällä todellakaan kamalaa ole; tänänkin aamuna kyllä sydäntä lämmitti, kun molemmat ipanat juoksivat antamaan halit. Sekä noi vanhemmat on niin huipputyyppejä, että olen vain miettinyt, kuinka onnekas olenkaan ollessani juuri tässä perheessä 😍

Tämän kuvan siivittämänä totean vain, että koti on aina kuitenkin koti ja nähdään pian Suomi! ♥

Marraskuun kuulumisia

Syksy on saapunut kunnolla jo tännekin; puut ovat keltaisina, lehdet tippuvat sekä lämpötilat on jo melko viileitä. Aamuisin saattaa olla vain kaksi astetta lämmintä, mutta onneksi päivisin mennään vielä reippasti yli kymmenen asteen. (Tähän heti poikkeuksena tämän viikon perjantai ja torstai, kun etelästä puhaltava tuuli toi parinkymmenen asteen lämmöt tänne ja päästiin nauttimaan auringosta ihan vaan t-paitasillaan!) Kuitenkin Black Fridayn alennusten vuoksi tilasin itselleni lämpimämmän talvitakin, niin ei tarvitse aina kylmän tullen harrastaa extreme-kerrospukeutumista. Yks asia mistä kyllä nautin täällä, on tämä valon määrä. Auringon valoa riittää vielä tuonne iltakuuteen asti, joten Suomen pimeyttä ei ole yhtään ikävä. Mutta silloin kun se pimeä tulee, niin se kyllä tulee ihan 20 minuutissa.

     Kuten aiemmin kerroinkin, että täällä meillä asuu se edellinen aupair, niin tilanne on nyt se, että hän kävi ensin kotonaan Italiassa kolmen viikon ajan ja sitten palasi kahdeksi viikoksi tänne sekä nyt tämän viikon maanantaina hän lähti lopullisesti takaisin Italiaan. Tästä syystä käytiin viettämässä viikko sitten lauantaina perhepäivää koko konkkaronkan voimin. Lähdettiin aamulla yhdeltätoista (mulle sanottiin, että lähtö on klo 10, mutta eihän täällä nyt koskaan olla aikataulussa) ja palattiin kotiin vasta iltayhdentoista jälkeen, joten tien päällä oltiin yli 12 tuntia. Käytiin kahdessa pienemmässä kaupungissa, ajeltiin vuoristossa ja lopuksi mentiin vielä Bilbaossa ravintolaan syömään. Toisessa noista kaupungeista meillä oli "oppaana" perheen isän entinen työkaveri, joka näytti meille paikkoja ja kertoi kaupungin historiaa. Käytiin myös jossakin yli 200 vuotta vanhassa leipomossa, ja ostettiin kaksi pussia keksejä ja ne makso yli 20€ 😨

     Kun sitten illalla jätettiin tämä edellinen aupair Bilbaoon yöksi, ja täytyi sanoa hyvästit, niin kyllä mulla piti hieman huulta purra, kun meinasi kyynelet valua silmistä. Tämä sai mut sit ajattelemaan, että kuinka älyttömän hassua/outoa/hienoa on, että mulle muutama kuukausi sitten täysin tuntematon ihminen on tullut sen verran läheiseksi ja tärkeäksi, että hyvästeleminen tekee tiukkaa. Ja sit ajattelin kans, että tää aupair-homma on kyllä jo nyt antanut mulle niin paljon, esimerkiksi just nämä ihmiset, jotka tulee aina olemaan osa mun koko loppuelämää. Ja se on jotain aivan käsittämättömän hienoa!

   Ettei nyt menis ihan liian syvälliseksi pohdinnaksi, niin tässä kevennyksenä joitain kuvia reissusta 😄

Nuo tiet tuolla vuoristossa on - tottakai - todella mutkikkaita, ja vaikken yleensä pahoinvoi autossa, niin tuolloin kyllä täytyi keskittyä vain katsomaan tietä, kun hieman huono olo meinasi yllättää.

Balmasedan kaupunki oli todella vanha, ja esimerkiksi tämä kuva on otettu keskiaikaiselta sillalta. 

Tässä keksi sieltä kalliista leipomosta. Ne oli päällystetty tummalla suklaalla, joten perheen tyttö ei niistä kovin pitänyt, joten uhrauduin ja söin hänenkin keksinsä.

 Tietenkin, kun ollaan lasten kanssa liikenteessä, täytyy myös paikalliset leikkipuistot kokea. Ja miksi tämän tiedon haluan jakaa on se, että tämä kyseinen leikkipuisto on sen suomalaisen Lappset-firman tekemä. Oli aika hauska fiilis nähdä niin pienessä kaupungissa jotain noin tuttua!

Ja tehdäkseni tästä postauksesta vielä pidemmän, niin kerron, että käytiin perheen isän kanssa nyt torstaina Bilbaon jalkapallojoukkueen Athletic Club:n pelissä. Olipa ihan huikee kokemus päästä elämässä ekaa kertaa oikealle jalkapallostadiumille katsomaan peliä yhdessä yli 50 000 muun ihmisen kanssa. Tunnelmaa kyllä riitti, ja en ois koskaan uskonut, että voisin nauttia jalkapallomatsista niinkin paljon, että haluan sinne mennä toisenkin kerran. 

Huh, olipahan paljon asiaa. Mutta vaikea kertoa lyhyemmin, kun täällä kyllä tapahtuu vaikka ja kaikenlaista. Mulla ei vaan aina ole aikaa kirjoitella, varsinkin nyt kun innoistuin tekemään tytölle itse joulukalenteria ja se täytyisi ennen ensi perjantaita väkertää valmiiksi. Mutta niinhän se menee, että hiljaa hyvä tulee 😁

Enää vain 25 päivää ja lennän jouluksi kotiin!! Joten aivan pian nähdään taas toverit! ♥

Mun arkipäivä

Herätyskello soi joka aamu klo 7.25. Mulla on siinä semmonen parikymmentä minuuttia aikaa saada itseni alakertaan syömään omaa aamupalaani. Kellon ollessa 8.15 suuntaan takaisin yläkertaan ja herätän tytön, ellei hän ole jo aiemmin herännyt. Sitten meillä on tunti aikaa vaihtaa vaatteet, syödä, kammata hiukset, pestä hampaat, laittaa ulkovaatteet ylle ja lähteä kouluun. Yleensä tuo tunti tekee aika tiukkaa, varsinkin kun neiti pelkästään syö 40 minuuttia... Koulu siis alkaa klo 9.30, ja koulun oville kun ollaan päästy niin vaihdetaan heippapusut. Kerran en muistanut antaa pusua ja tyttö oli kerennyt jo mennä jonkin matkaa ovista sisälle, mutta hän teki u-käännöksen ja juoksi mun luo huutaen: "Jonna, kiss!". Just tollaset hetket on ihan parhaita juttuja tässä au pair -elämässä. 

Erehyin kerran letittämään tytön hiukset, niin nyt joka aamu täytyy jonkinlainen letti tehdä. Ei sillä, ihan mukavaa, mutta oma haasteensa on kun ei meinaa pää pysyä paikallaan. 

Kun tyttö on päässyt kouluun, alkaa mun "päivävapaa" ja joka päivä suuntaan koulun jälkeen leipomoon ostamaan leipää. Usein myös odotan Lenan kanssa bussipysäkillä, kun hän lähtee kielikouluun Bilbaoon. (Mäkin kyllä hain sinne kielikouluun, mutta mulla oli yksinkertaisesti huono arpaonni ja jäin ilman paikkaa, joten opiskelen kotona itse omatoimisesti). Bussi lähtee 9:50 ja sen jälkeen kävelen kotiin leipäpussini kanssa. Kotiin päästyäni teen mun päivittäisin siivoushomman, ja siivoilun jälkeen syön pikku välipalan ja alotan opiskelemaan usein tuossa klo 12.00 aikaan. Opiskelen parisen tuntia ja klo 14.00 syön lounaan ja otan hetken rennosti, ja klo 15:00 haen pojan päiväkodista. Sitten leikin pojan kanssa niin kauan kunnes perheen äiti tulee kotiin, yleensä joskus 16:00 aikaan. Äiti ottaa pojan matkaansa, kun lähtee hakemaan tyttöä koulusta. Melkeinpä aina he jäävät ulos leikkimään tai menevät mummolaan, joten mulla on taas vapaa-aikaa. 
     Paitsi keskiviikot on poikkeus: sillä tyttö pääsee koulusta klo 14.30, joten haen hänet ensin ja sitten menemme yhdessä hakemaan pojan päiväkodista. Tulemme kolmestaan kotiin tai hyvän ilman ollessa leikimme puistossa, kunnes äiti pääsee töistä ja mulla alkaa vapaa. 

1. Reippaasti kipittämässä kotiin leipäpussin kanssa. // 2. Todistusaineistoa opiskelusta.

Usein tällä "iltavapaalla" opiskelen lisää tai katson Netflixiä tai Youtubea. Yleensä mulla on pari tuntia vapaata siinä, kunnes kaikki tulevat kotiin 18:30 aikoihin. Sitten mun "työtä" on olla lasten kanssa, sillä aikaa kun vanhemmat tekevät illallista. Tavallisesti pelaillaan jotain peliä (esimerkiksi Muumi-muistipeliä, jonka tänne toin tuliaisena) sekä yritän mahdollisimman paljon puhua englanniksi tytön kanssa. Ja täytyy kyllä sanoa, että hän osaa todella paljon kohta 4-vuotiaaksi!                                                            Tiistaisin ja torstaisin käyn myös klo 20.00-21.00 zumbassa, ja maanantaisin baskilaisessa tanssissa. Tanssitunnin jälkeen kun tulen kotiin, lapset ovat yleensä  (ja toivottavasti) jo sängyissään. Käyn suihkussa, syön hieman jotain ja painun pehkuihin. Tottakai, illalla pitää vielä somet selata läpi, ja tosi usein Lenan kanssa viestitellään, jos päivän aikana on tapahtunut jotain erikoista lasten kanssa tai ylipäätään vaihdetaan kuulumisia. Pyrin kuitenkin aina viimeistään klo 23.00 alkaa ihan oikeesti nukkumaan.
    Ja näin on tavallinen arkipäiväni kulunut. Joskus tietenkin on muutoksia, jos vanhemmilla on kokouksia tai muita menoja tai jos esimerkiksi mulla on jotain (harvemmin kyllä). Tykkään tosi paljon, että voidaan noiden vanhempien kanssa olla joustavia suuntaan jos toiseenkin. Helpottaa elämää kummasti.

Haluan vielä jakaa nämä lähiviikkojeni päivien piristykset: 

1. Isän leipälähetys♥ // 2. Sarin teelähetys♥ 

Agur ja leppoisaa sunnuntaita! Mulle se ainakin on super rento, kun täällä on kaupat ja joka paikka kiinni sunnuntaisin. On siis aivan pakko - siis aaaaivan pakko - olla vaan kotona ja ottaa rennosti😊

Mitä mä syön?

Oon aina kirjottanu sillon, kun on tapahtunut jotain erikoista. Nyt ei ole oikein ollut mitään reissua tai erikoisempaa tapahtumaa; ihan vaan tavallista arkea. Siispä ajattelin, että voisin sitten kertoa ihan vaan tästä arkielämästä. Koska multa on eniten ehkä kysytty näiden kuukausien aikana, että mitä mä täällä syön ja minkälaista ruokaa täällä on, niin kerron nyt siitä itsestään, ruoasta. Ja tällainen au pair -faktahan on, että mun ei siis tarvitse maksaa ruoasta tälle perheelle mitään. Aupairina olemiseen kuuluu ilmainen "ylläpito". Ainoastaan jos haluan käydä kavereiden kanssa ulkona syömässä, niin maksan silloin luonnollisesti itse. Kun joku perheestä lähtee ruokaostoksille multa kysytään aina, että tarvitsenko mä jotain erikoista. Kerran itsekseni ostin avokadoja niin heti tuli palautetta, että täytyy vaan sanoa niin he kyllä ostavat.
    Mutta itse asiaan, oon nyt tähän alle koonnut aihepiireittäin asiaa ruoasta ja syömisestä täällä:

1. ruokailurytmi
Siis jos mä en jostain täällä tykkää, niin ruokailurytmistä. Aamupala syödän ihan normaalisti ennen töihin tai kouluun menoa klo 8-9 aikoihin. Sitten on lounas, mutta se syödään vasta kello yhden jälkeen. Aika tavallista on, että syön lounaan kahdelta, mutta koska mulla on nälkä jo ennen puoltapäivää, syön aina pikku välipalan yhdentoista aikoihin. Tähän asti tää ruokailurytmi on ihan ookoo, mutta sitten... Viiden-kuuden maissa syödään merienda eli välipala; leipää, hedelmää, jugurttia ja tällasta, jotta jaksaa odottaa illalliseen, joka meillä normaalisti syödään kahdeksan aikoihin illalla (mutta yleisesti ottaen täällä illallinen syödään klo 20-22 maissa). Mä en oo oikein omaksunu, että noin myöhään syödään vielä lämmintä ruokaa. Yritin selittää, että Suomessa tähän aikaan syödään iltapala, koska illallinen on syöty jo ajat sitten, mutta ei nää oikein ymmärtäny tuota "iltapala"-käsitettä. 

2. ruoat
Mä syön aamupalaksi joko tuorepuuroa tai sitten mikrossa valmistan tutun ja turvallisen kaurapuuron. Päälle heitän hedelmiä ja pikkuripauksen kanelia. Muu perhe syö leipää, hedelmiä, jugurtteja ja muroja. Aika perusaamianen, mutta leivän päälle ei laiteta juustoja eikä leikkeleitä, ei kurkkuja tai tomaatteja, vaan siihen usein sipaistaan Matilda-mummon tekemää omenamarmeladia. Ja isällä on oma erikoisuus aamupalana: iso kulhollinen lämmintä kaakaota, minne hän murustelee keksin paloja. Lounaan syön yksin, sillä muu perhe on joko töissä, koulussa tai päiväkodissa. Mun ei tarvitse itse kokata täällä ollenkaan, mutta tottakai saan valmistaa ruokaa jos niin tahdon. Kuitenkin usein syön edellispäivän ruokia tai sitten vanhempien siksi päiväksi tekemää ruokaa, joka tavallisesti voi olla kikhernekeittoa, papu-chorizo-muhennosta, tonnikalaa ja perunaa, pastaa ja pekonia, makaroni-vihannes-velliä ja niin edelleen. Välipalaksi syön yleensä hedelmiä, koska meillä on aina niitä kotona paljon ja lisäksi vielä teen voileivän paikallisen leipomon leivästä. Illallisella syödään ensin "jämäruoat" pois ja sitten jotain lihaa, esimerkiksi  kanankoipia tai kalaa. Sekä aina lämpimän ruoan jälkeen syödään joku jälkkäri, jugurtti tai hedelmä. 


3. erikoisuudet ja outoudet
- Tässä taloudessa leivän päällä ei käytetä margariinia eikä voita, vaan leivän päälle laitetaan, jos ei sitä marmeladia, niin oliiviöljyä. Musta tuntuu, että meillä ei oo edes voita tai margariinia jääkaapissa. Mä en oikeen oo oppinu tuota öljyn laittamista leivälle niin itse laitan usein tuorejuustoa, jos sitä sattuu olemaan. 
- Chorizo-makkarakeitossa se makkara on siellä kokonaisena makkarana eikä paloina. En tiedä, onko se vain perheen oma tapa kokata kyseistä keittoa vai ihan yleinen käytäntö.
- Melkeinpä kaikkeen laitetaan oliiviöljyä ja suolaa. Esimerkiksi tavalliseen vihersalaattiinkiin ripautetaan näitä kahta mukaan. Öljyn kyllä ymmärrän, mutta suolan lisääminen salaattiin tuntuu oudolta. 
- Illallisella tavallisesti ensin syödään esimerkiksi kikhernekeittoa ja sen jälkeen pelkkää lihaa, mikä on musta todella kummallista. Ja siis kirjaimellisesti pelkkää lihaa, ei mitään perunoita tai riisejä lisukkeena. Oon miettinyt, että miksi sitä lihaa ei voida laittaa sinne keittoon kun pitää syödä keitto ja liha erillään. 
- Näitä erikoisuuksia löytyy kyllä enemmänkin, mutta tässä nyt vain muutama esimerkiksi.


4. mikä on muuttunut? 
Syön paljon vähemmän punaista lihaa täällä, koska tää perhe kokkailee aika paljon ruokia, mihin ei välttämättä tuu lihaa ollenkaan. Sekä näin melko lähellä merta asuessa syödään myös paljon kalaa ja muita mereneläviä. Esimerkiksi, täällä oon elämässäni ensimmäistä kertaa syönyt tuoretta tonnikalaa enkä sitä purkkitavaraa. Lisäksi juon paaaljon vähemmän maitoa, kun sitä täällä ei juoda samalla tavalla kuin Suomessa (mikä ei siis kyllä ollut yhtään yllätys). Mitään älyttömän valtavia muutoksia ei oo siis tapahtunut, ja koen että suurin muutos on kuitenkin tuo ruokailurytmi. 


5. ikävöin: 
- Ruisleipää! Tai ylipäätään kunnollista leipää. Kyllä täältä saa kokojyvä- tai moniviljaleipää, mutta ei se oikein ole sama asia. Muutenkin täällä suositaan vaaleaa leipä, ja esimerkiksi oon täällä kaupassa nähnyt valkoisinta leipää, mitä olen ikinä nähnyt. 
- Lasillista kylmää rasvatonta maitoa. Mä en tiedä saako täältä rasvatonta maitoa tai edes kevytmaitoa (todennäköisesti saa), kun meillä on aina kotona jotain extra-täysmaitoa kaikilla rasvoilla. Onhan se hyvää kahvin kanssa, mutta ei niin herkullista ihan vaan pelkästään.
- Kahvia. Kyllä, täällä juodaan kahvia ja esimerkiksi perheen äiti juo sitä joka aamu. Mutta en tiedä onko vika kahvissa, keittimessä vai minussa, kun en osaa keittää tuolla meidän kahvinkeittimellä hyviä kahveja. Hieman on siis ikävä Presidenttiä ja MoccaMasteria.
- Moni varmaan luulisi, että listaan lukeutuisi myös Fazerin sininen ja salmiakki. Mutta ei. Äiti ja Sari on pitänyt huolen, ettei suklaat eikä salmiakit pääse loppumaan. 😍 Hieman on kuitenkin petollista, kun tietää, että laatikossa on aina suklaata ja "jos mä nyt vaan yhden palan otan". 

Tässä nyt tällainen pintaraapaisu mun syömiseen täällä. Nälässä ei oo tarvinnut olla, ja esimerkiksi välttelen tän perheen suvun yhteisiä päivällisiä, koska sillon pitää syödä ja paljon. Viimeksi tällaisella perhepäivällisellä söin varmaankin pienen kylän edestä ruokaa ja olisin voinut vajota koomaan sen jälkeen, niin silti vieressäni istunut setä ihmetteli miten vähän syön ja oli lappaamassa lisää ruokaa mun lautaselle. Tulee ähky nytkin ihan vaan ajatellessa sitä päivällistä.

Ajattelin kans tässä joskus kertoa mun tavallisesta päivästä ja mitä me tehdään lasten kanssa. Oon vaan tosi kiireinen viikolla, ja vapaa-ajalla teen mieluusti kaikkea muuta kuin istun tietokoneen ääressä. Mutta yritän kirjoitella aina kun siihen löytyy aikaa!

Agur ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Kahdeksan viikkoa ✓

Ajatella, kahdeksan viikkoa sitten heräsin ensimmäisen yöni jälkeen täällä vieraassa sängyssä, vieraassa kodissa, vieraassa maassa. Tuntuu, että tää toinen kuukausi on menny ihan älyttömän nopeasti; useasti oon huomannut miettineeni, että "oho, taas on maanantai tai taas on perjantai". Elämä on kyllä arkistunut, ja päiviin on löytynyt tietynlainen rutiini ja rytmi. Toisaalta tänään on erikoisempi päivä, kun on Espanjan kansallispäivä, mikä tarkoittaa vapaapäivää lapsille koulusta ja vanhemmille töistä - sekä vapaata tietysti mulle. En tiedä, miten tätä päivää juhlitaan Espanjaespanjassa, mutta täällä Baskimaassa tää on ihan kuin tavallinen viikonloppupäivä. Nukuin niin pitkään kuin nukutti, kävin muiden aupairien kanssa kahvilla, kotona syötiin lounasta koko perheen voimin ja nyt makaan sängyllä kirjoittaen tätä. Plus täällä on niin ihana ilma tänään: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöä piisaa. Että terveisiä sinne Suomeen syksysateisiin 😘 (Okeiokei, kyllä täälläkin tulee vielä satamaan ja paljon)
    Aattelin, että haluan vähän päivitellä kuulumisia ylipäätään, joten tässäpä siis tulee:
Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina perheen edellinen aupair (mä oon siis perheen viides aupair) muutti takas tänne asumaan. Hän muutti heinäkuussa Bilbaoon työskentelemään, ja nyt ne työt loppui ja hän ei halua vielä palata kotiinsa Italiaan, joten perhe sanoi, että hän voi muuttaa takaisin tänne. Mä nukun tässä aupairin huoneessa ja hän nukkuu tuollaisessa ullakko/vierashuone/työhuone-huoneessa yläkerrassa. Musta on ihan kiva, että hän asuu täällä, kun on tottakai avuksi, ja esimerkiksi viime viikolla perheen poika oli sairas eikä voinut mennä päiväkotiin, joten oltiin kolmistaan kotona ja ei tarvinnu ihan yksin lapsen kanssa olla.
    Sit lisäksi tossa alkuviikosta perheen äiti kertoi, että lähtevät tammikuussa Venetsiaan, ja olin että "okei, jes saan olla sit joskus viikonlopun yksinään täällä kotona". No, toissapäivänä sit istuttiin sohvalla ja äiti selittää, kuinka on kiire hankkia pojalle passia ja kuinka on ollut epävarmaa, että saako isä töistä vapaata. Mä sit ihan ääneen ihmettelin, että mikäs kiire tässä sitä passia on hankkia, kun vasta tammikuussa on se matka. Siinä sitten mulle selkiytyi, että matka oli tammikuussa varattu ja että he lähtevät sinne Venetsiaan tänä perjantaina. Eli oon nyt sitte huomisillasta tiistaipäivään asti täällä ihan yksinään. Tai no, en tiedä onko tuo edellinen aupair täällä vai Bilbaossa viikonlopun, mutta kuitenkin. Perheen isä heitti eilen ruokapöydässä vitsiä, että täytyy käydä ostamassa viskiä ja likööriä, niin voin täällä juhlat pitää sillä ehdolla, että hänen oluisiin ei sitten kosketa (joojoo äiti, en pidä mitään juhlia) Ja ainiin: perhe maksaa neljän hengen meno-paluusta sinne Venetsiaan käsimatkatavaroilla yhteensä 81€! Joten saattaa hyvinkin olla, että itsekin teen viikonloppureissun Italiaan keväällä.
     Oon nyt kans ollu viime aikoina jotenkin erikoisen onnellinen täälläolosta. On paljon sellasia pieniä asioita, jotka tekee iloiseksi. Esimerkiksi, kun:
- oon ostoksilla ja myyjä on ymmärtänyt, että oon englanninkielinen ja palvelee englanniksi, sitten lähtiessä osaankin kiittää baskiksi niin monesti myyjien kasvoille leviää yllättyneisyys ja iso hymy
- paikallisen leipomon leipuri tietää, että vasta harjotellaan espanjan puhumista ja hän puhuu tarpeeksi hitaasti meille ja kehuu, kun osataan jotain sanoa (plus monesti hän antaa maisteltavaksi
jotain herkkuja)
- tänä aamuna perheen poika minut nähdessään juoksi antamaan halin, ja sitten jatkoi leikkejään
- mummulle soittaessa voidaan helposti tunti jutella kaikenlaisia presidentinvaaleista lähtien aina muikkukukkoihin saakka, ja mummu on aina niin iloinen kun soitan sille ♥



Laitan tähän taas kuvia, kun viime lauantaina käytiin perheen kanssa reissussa pohjoisrannikolla San Sebastiánissa. Oli muuten ihan älyttömän kaunis kaupunki (kuulemma yks koko Euroopan kauneimmista!)

    

     

 

Agur ja mukavaa viikonloppua! 

Viikonloppu Vicissä

Kuten otsikko kertoo: en viikonloppuna käynytkään Barcelonassa. Ajattelimme, että äänestyspäivänä siellä oleminen on liian vaarallista sekä varmuutta sinne pääsystä ei edes ollut, sillä Barcelonaan vieviä teitä oli suljettu. Vaikka vähän harmittaa, että Barcelona jäi tällä kertaa näkemättä, mielestäni päätös oli hyvä; varsinkin nyt, kun on lukenut uutisia sadoista ihmisistä, jotka loukkaantuivat sunnuntain mellakoissa.
    Olimme siis perjantaista sunnuntaihin Vicissä, noin 70 kilometriä Barcelonasta pohjoiseen. Se on asukasluvultaan suurinpiirtein Kajaanin kokoinen, mutta kaupunki itsessään oli paljon suurempi. Ryhmä, jonka kanssa sinne matkustimme, oli täkäläistä laulu/kuoroporukkaa ja heidän kanssaan kiersimme eri äänestyspaikkoja laulaen sekä tanssien. Tällä tavalla ryhmä halusi näyttää tukeaan katalaaneille, ja katalaanit olivat onnesta soikeina. Kun sana laulavasta baskiryhmästä kiersi kaupunkia, monet äänestyspaikat kutsuivat ryhmän laulamaan heille. Jokaisessa paikassa ryhmä otettiin taputtaen ja hurraten vastaan; olo oli kuin kansallissankarilla.
    Parasta reissussa oli se, kun pääsi näkemään kuinka tärkeää itsenäisyysäänestys katalaaneille oli ja kuinka välitön ystävyys tuntemattomien ihmisten välillä voi olla. Laulujen lomassa baskit ja katalaanit halailivat sekä itkivät yhdessä. Katalaanit tarjosivat syötävää ja juotavaa sekä kuljettivat meitä autoillaan toisille äänestyspaikoille. Samalla pääsi hieman juttelemaan sekä kuulemaan heidän mietteitään äänestyksestä. Monet heistä olivat innoissaan, mutta lauantaina heiltä kysyttäessä: "Mitä tapahtuu huomenna?" kaikki vastasivat, etteivät he tiedä. Epävarmuus johtui siitä, kun Espanja yritti kaikin keinoin estää äänestyksen, joten ihmiset eivät tienneet onko heidän edes mahdollista äänestää.
    Mielestäni toi reissu oli upea kokemus itse nähdä se, mistä mediat ympäri Eurooppaa ovat kertoneet. Vaikka siis lehdissä on lähinnä näytetty kuvia mellakoista, poliiseista kaltoinkohtelemassa ihmisiä, ja niin edespäin, en itse nähnyt minkäänlaista väkivaltaa enkä kuin ihan muutaman katalaanipoliisin, jotka keskenään rupattelivat niitä näitä. Esimerkiksi, Vicissä katalaanipoliisit vain kävivät paikalla pyörähtämässä ja sanomassa asian olevan ok sekä lähtivät pois.
    Ja viikonloppuhan täytyi tietenkin dokumentoida, joten tässä suoraan kameran rullasta:

Äänestystä ja itsenäisyyttä tukevia julisteita ympäri kaupunkia

             

Tiet äänestyspaikoille tukittiin katalaanien toimesta, etteivät poliisit pääse autoineen sulkemaan äänestyspaikkaa.

Sunnuntaina ihmisiä jonottamassa äänestämään.

Vaikka viikonloppuna ei hirveästi kerennyt turistina pyöriä, niin pääsimme kuitenkin hieman näkemään muutakin kuin äänestyspaikkoja. Meidät kutsuttiin tutustumaan kaupungintaloon sekä näimme paikalliset lauantaimarkkinat. Kaupungintalolla Vicin kaupunginjohtaja toivotti ryhmän tervetulleeksi ja - tottakai - sielläkin laulettiin ja itkettiin. 

Tässä vielä linkki Youtube-videoon, jonka eräs ryhmäläinen teki kyseistä viikonlopusta. Se näyttää aika hyvin sen, mitä tässä olen kertonutkin. 😄

 https://www.youtube.com/watch?v=vLgDWCEqwBs

Agur!

Espanja, Baskimaa, Katalonia

Mulle on tullut yllätyksenä se, ettei Espanja maana olekaan niin yhtenäinen kuin olin luullut. Täällä pohjoisessa on muutama alue, joiden asukkaat eivät koe itseään espanjalaisiksi ja haluaisivat itsenäistyä omaksi maakseen, esimerkiksi vaikkapa tää Baskimaa.
    Kuten aiemmin kerroin matkustavani  Barcelonaan niin lähdemme sinne, koska Kataloniassa järjestetään tulevana sunnuntaina kansanäänestys Katalonian itsenäistymisestä, ja Areatzasta sekä muista ympäröivistä kylistä ihmisiä haluaa lähteä osoittamaan tukeaan paikan päälle. Muutenkin täällä näkyy todella vahvasti se, että baskit tukevat Katalonian itsenäistymistä, sillä ihmiset ovat ripustaneet Katalonian lippuja liehumaan ja esimerkiksi mun parvekkeelta roikkuu itsenäistymistä tukeva viiri. Se miksi baskit ovat niin vahvasti katalaanien puolella johtunee siitä, että baskit ovat itsekin samanlaisessa tilanteessa.

Tässä näkyy, missä Katalonia sijaitsee ja että esimerkiksi Barcelona sijaitse Kataloniassa. Ei tiedä, jos joskus tulevaisuudessa matkustaessa Barcelonaan, ei virallisesti matkaakaan Espanjan tasavaltaan vaan Katalonian tasavaltaan. 

Elikkäs huomenna lähdemme täältä klo 15.30 täydellä bussilla kohti Vic-kaupunkia. Matkaa on reilut 600 kilometriä, joten olemme perillä vasta myöhään illalla. Yövymme hostellissa, vietämme lauantaipäivän Vicissä ja sunnuntaiaamuna - eli äänestyspäivänä - ajelemme Barcelonaan noin 70 kilometrin matkan. Vietämme päivän siellä sekä illalla ajelemme kotiin. 

    Mielenkiintoista äänestyksessä on se, että Espanja on tuominnut sen perustuslain vastaiseksi ja yrittää kaikin keinoin estää sen. Esimerkiksi viime viikolla Espanjan poliisi pidätti katalonialaisia virkamiehiä, koska he olivat organisoimassa kansanäänestystä sekä samalla poliisi poltti äänestyslipukkeita. Lisäksi poliisit tuhosivat miljoonia propagandajulisteita, jotka mainostivat sunnuntaista äänestystä, sekä Espanjan hallitus on ottanut Katalonian rahaliikenteen haltuunsa. Tällä hetkellä Barcelonan satamaan on ankkuroitu isoja risteilylaivoja majoittamaan poliiseja, joita on lähetetty sinne tuhansia viikonloppua varten. Kaikista mielenkiintoisinta kuitenkin on se, mitä tulee tapahtumaan ensi viikolla; sillä erittäin todennäköisesti äänestyksen tulos näyttää vihreää valoa itsenäistymiselle ja Katalonia näin ollen julistautuisi itsenäiseksi valtioksi. Kuitenkin se tarvitsisi ulkopuolisten valtioiden hyväksynnän ja Espanjalta se ei sitä ainakaan tulisi saamaan, sillä siinä tapauksessa baskit ehdottomasti haluaisivat myös itsenäistyä, ja tällöin Espanja käytännössä murenisi palasiksi. 

En tiedä, miten isosti tai pienesti tästä on uutisoitu Suomessa, mutta täällä ainakin tää on suurin meneillään oleva konflikti, joka herättää paljon huomiota. Voisin selittää tästä enemmänkin, mutta säästän sinut siltä. Kuitenkin tässä on uutisia, jos kiinnostaa tietää tarkemmin! 

"HS-analyysi: Katalonia äänestää itsenäisyydestä vaikka väkisin – voiko Eurooppaan syntyä uusi valtio alle kolmen viikon päästä?"

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005367072.html

"Espanjan poliisi saapui estämään Katalonian itsenäisyysäänestystä Suomessa rakennetulla Kelju K. Kojootti -laivalla"

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005382103.html

"Espanjan poliisi teki ratsioita Katalonian hallituksen rakennuksiin - apulaisministeri pidätetty"

https://yle.fi/uutiset/3-9841485

 

Laitan tänne varmasti paljon kuvia reissusta viikonlopun jälkeen, agur!

P.S. En siis lähde matkaan yksin vaan yhdessä perheeni äidin, hänen vanhempiensa ja naapurin Lenan kanssa. En edes uskaltais lähteä noin kauas ihan yksinään, ja taidanpa jopa köyttää itseni kiinni Lenaan niin en varmasti eksy!

Eka kuukausi ✓

En voi ihan oikeesti uskoo, kuinka nopeasti tää eka kuukausi on mennyt (tai oikeestaan jo yli kuukausi, kun tänään täyttyi viides viikko). Tuntuu siltä, että vastahan mä tänne tulin. Toisaalta ei ahdista yhtään, että aika menee nopeasti, koska tuun olemaan täällä vielä useita kuukausia. Plus ostin jo lentoliput jouluksi Suomeen, joten onpahan jotain minkä lähenemistä oottaa innolla!

Viime viikolla lapsilla alkoi täällä koulut, joten se normaalimpi arki käynnistyi. Koulu alkaa joka aamu 9.30, mikä sopii täydellisesti mun rytmiin, kun saa nukkua melkein kahdeksaan asti. Mun homma aamulla on saada tyttö kouluun; eli herätän hänet, autan vaatteiden pukemisessa, annan aamupalan (ja muistutan, että söisi eikä pelkästään haaveilisi), harjaan hiukset ja laitan söpölle pikkusaparolle, valvon että pesee hampaat ja kasvot sekä sitten aivan lopuksi kävellään yhdessä noin puolentoista kilometrin matka kouluun, mikä usein mennään yhdessä naapuruston muiden lasten ja aupairien kanssa. Koulun porteilla annetaan vielä pusut, ja siitä alkaa mun päivävapaa, jonka tähän mennessä oon käyttänyt siivoamiseen sekä espanjan treenaamiseen. Jatkossa, jos saan paikan kielikoulussa, hyppään 9.50 bussiin ja matkaan Bilbaaon opiskelemaan espanjaa.
   Nämä puolitoista viikkoa koulu on loppunut klo 15.00, mutta huomisesta alkaen oikea aikataulu alkaa ja päivän pituus on 9.30-16.30, mikä on mun mielestä älyttömän pitkä koulupäivä 3,5-vuotiaalle. Vaikka se ei oo intensiivistä opiskelua noin pienille lapsille vaan lähinnä laulua ja leikkiä, on kahdeksan tunnin päivät koulussa todella pitkiä pikkuihmisillekin.
  Kolmen aikoihin oon siis hakenut tytön koulusta ja puuhaillu hänen kanssaan joko kotona tai puistossa kolmisen tuntia, minkä jälkeen olen taas vapaa tekemään mitä haluan (lue: jaksan). Useana iltana oon mennyt tuon seinänaapurin aupairin, Lenan, luokse ja yhdessä ollaan Girlmore girlsiä Netflixistä tuijotettu. On niin ihanaa, kun asutaan vierekkäin! Tuntuu siltä, että periaatteessa ois omassa kotona, kun toimii jopa oman kodin wifi seinän toisellakin puolella.



Viime sunnuntaina käytiin Lenan kanssa meren rannalla ihastelemassa näkymiä. Täältä Areatzasta pääsee merelle aika kätevästi bussilla ja metrolla, sekä tietenkin autolla. Mutta me mentiin bussilla Bilbaoon ja siitä metrolla kakskyt minuuttia toiseen kaupunkiin, Getxoon. Käveltiin ympäriinsä, nautittiin maisemista ja 1,50€ maksavista kahvilakahveista. Taas on vaikea selittää, miten kauniit maisemat oli, joten tyrkkään tähän kuvia niin mun ei tarvii yrittää keksiä maasta taivaaseen ylistäviä adjektiiveja.

Edelleenkin kuuluu hyvää, vaikka tottakai välillä tulee kauhee koti-ikävä. Täällä on kuitenkin niin paljon nähtävää ja koettavaa, että on vaikeaa olla olematta iloinen ja innoissaan. Esimerkiksi kuun vaihteessa pääsen käymään Barcelonassa, siitä siis lisää myöhemmin!

Agur!

Areatxako martxa

Eilen kahdeksalta aamulla hyppäsimme bussiin perheen isän ja naapurin aupairin kanssa. Kaksi bussia vei vuotuiseen vuoristovaellukseen osallistujia kohti vaelluksen aloituspistettä. Ylhäällä vuorilla oli melko viileää ja sumuista, mutta päivän edetessä sääkin kirkastui. Vaelsimme siis 19 kilometriä ensin metsässä kävellen, sitten vuoren huipulle ja alas kavuten sekä loppumatka oli taas metsässä kulkemista. Aluksi maasto oli mukavaa nurmikkoa, mutta matkan loppuvaiheessa rämmin myös nilkkojani myöten mudassa. Vaellus oli siis järjestetty tapahtuma ja saatiin matkan varrella syödä hedelmiä, jotain ylimakeita leivonnaisia, tomaatteja ja juoda urheilujuomaa tai cokista. Maaliin tullessa syötiin lisää: leipää, pekonia, hedelmiä, suklaata ja juotiin - tottakai - viiniä. Lisäksi, muistoksi osallistumisesta annettiin neonvihreä t-paita jokaiselle osanottajalle. JA!! Toi naapurin aupair voitti tosta tapahtumasta myös lahjakortin paikalliseen hotelliin, ja lupasi ottaa mut mukaan syömään lounasbuffettia ja rentoutumaan spa-kylpylään. Ei siis ihan huono reissu!

Vaikka vaellus oli melko rankka, oon silti tosi iloinen että osallistuin, sillä noi maisemat oli henkeäsalpaavat. Vuokatissakin vaeltaminen on ihan jees, mutta kyllä tää nyt voitti 6-0. Kattokaa vaikka:

¡Fiesta!

Saavuin tänne siis kolmisen viikkoa sitten keskiviikkona iltakymmenen jälkeen, ja heti seuraavana päivänä kävinkin ensimmäistä kertaa fiestoilla. Täällä fiestat käytännössä tarkoittaa (paikasta hieman riippuen) sitä, että koko kaupunki juhlii viikon ajan ja esimerkiksi kioskeja sekä it-tavarakauppoja muutetaan tilapäisiksi baareiksi; sama asia kuin R-kioskit ja DNA-kaupat myisivät tiskeiltään olutta. Isoimmilla fiestoilla, kuten Bilbaossa, rakennetaan "ulkoilmadiscoja" ja ihmiset juhlivat kaupungin kaduilla. Juhlat kestävät aamuvarhaiseen, mutta itse jaksoin pisimmillään vain klo 5.30. Vanhat aupairit kertoivat, kuinka he viime vuonna olivat tulleet kotiin vasta aamuyhdeksältä!

Eli hyvin nopeasti pääsin tutustumaan paikalliseen juhlakulttuuriin, joka on hyvin erilainen kuin meillä Suomessa. Ensinnäkin, täällä kukaan ei tuo mukanaan omia juomia - ei kukaan. Johtunee ehkä siitä, että olut ja punaviinikokis (eli kalimotxo, lausuttuna kalimotcho) ovat niin edullisia jopa fiestoilla: yksi juoma maksaa 1,60€. Pubeissa muulloin kuin fiestojen aikaan pieni juoma maksaa 1,30€ ja iso 2,50€. Tiedän - todella edullista! Ja mikä parasta: täällä ihan oikeasti ei tarvitse välillä edes maksaa, sillä talo tarjoaa. Tuo kalimotxo on muuten Baskimaassa kehitetty, varsinkin nuorten suosiossa oleva juoma. Ja se on niinkin helppo tehdä, kun vain lorauttaa halvan punaviinin joukkoon Coca-Colaa.


Muita huomionarvoisia havaintoja oli, että kolmilla fiestoilla näin järjestyksenvalvojia yhteensä pyöreät nolla kappaletta. Täällä porukka ei riehu, eikä tappele tai muutenkaan örvellä samalla tavalla kuin Suomessa. Ja vaikkei kukaan järjestystä ollutkaan eritoten valvomassa, ei mulla ollut yhtään sen turvattomampi olo. Lisäksi vielä puolenyön aikaan juhlimassa voi nähdä pieniä lapsia vanhempiensa kanssa. Hyvä esimerkki on se, kun näin tällaisen ulkoilmadiscon laidalla mammojen laittaneen vauvanvaunut parkkiin ja tanssivat lapset sylissä vielä klo 23 aikoihin. Ja tää on täällä ihan normaalia ja okei, mikä itselle tuntuu todella kummalliselta.


Vaikka oonkin onnellinen, että fiestat ovat ohi (koska yöunet jäivät kummalisesti hyvin vähäisiksi) ja normaali arki voi pian jo alkaa, niin silti nautin fiestoilla käymisestä. Se on jotain sellasta, mitä en oo koskaan Suomessa kokenut, koska meillä ei oikeestaan ole mitään samanlaisia kaupunkijuhlia. Siellä on niin mahtava tunnelma; ihmiset nauttivat olostaan, musiikki soi ja kaikki (jopa miehet) tanssivat- ja miehet täällä tanssivat jopa yllättävän hyvin; ei ole mitään askel-viereen-tanssia oluttuoppi kädessä. Lisäksi ihmiset laulavat mukana, ja oli ihana kuulla, kun täällä porukka osaa laulaa Despacitosta kaikki muutkin sanat kuin vain tuon yhden.

Tulevana viikonloppuna olisi naapurikylässä vielä yhdet fiestat, mutta ne taitavat jäädä välistä, sillä lauantaina olisi edessä 20 kilometrin vaellus. Osallistumme tähän "vuoristokävelyyn" yhdessä perheeni isän ja naapurin aupairin kanssa. Hieman jännittää jaksanko tarpoa tuon matkan, mutta onneksi ne ainakin ruokkii useampaan otteseen vaelluksen aikana. Näkymät ainakin tulevat olemaan upeat!

Agur eli heihei baskin kielellä!☺

Täällä sitä nyt sitten ollaan!

Kaksi viikkoa sitten alkoi mun aupair-elämä täällä Baskimaassa, ja nää kaksi viikkoa on mennyt todella nopeasti. Suurimmaksi osaksi näihin viikkoihin on kuulunut uuteen asuinpaikkaan tottumista, ihmisiin tutustumista ja fiestoilla juhlimista.

Eli siis; missä olen, mitä teen?
Tulin aupairiksi baskilaiseen perheeseen, jossa on isä, äiti sekä 3,5-vuotias tyttö ja 1,5-vuotias poika. Oon sopeutunu tähän perheeseen tosi hyvin, ja mulla on rakastettu olo. Aamulla halaillaan ja poskipusuja annetaan joka kerta, kun lähdetään jonnekin tai nähdään uudestaan.
     Aupairina mä olen yksi perheenjäsen lisää, mutta mulla on myös ns. "töitä" ja vapaa-aikaa. Mun töitä on esimerkiksi lasten vahtiminen sillä aikaa, kun vanhemmat on poissa tai haluavat tehdä ruokaa rauhassa. Lisäksi mulla on joka arkipäivä jokin siivousjuttu, joka kuuluu mun tehtäviin; maanantaisin imuroin yläkerran ja tiistaisin alakerran, keskiviikkoisin siivoan mun oman huoneen sekä kylppärin (jossa on kylpyamme♥), jne. Viikonloput mulla on vapaata eli voin tulla ja mennä kavereiden kanssa niin kuin haluan. Viikottain saan 70 euroa taskurahaa, jotka tähän mennessä on hyvin talletettu paikallisiin pubeihin.
   Tää mun uusi kotikylä on nimeltään Areatza ja espanjaksi nimi on Villaro. Täällä Baskimaassa usealla paikalla on nimi baskiksi ja espanjaksi; sama asia kuin Suomessa paikkakunnilla on suomen- ja ruotsinkielinen nimi. Asukkaita on noin 1200, joten täällä miltei kaikki tuntee kaikki ja kadulla kulkiessa tervehditään vastaantulijaa vaikka kadun toiselle puolelle. Tää kylä on myös todella kaunis; ensimmäisinä päivinä kävelin suu auki ihastellen värikkäitä ja yksityiskohtaisia rakennuksia, joita täältä löytyy kaikkialta. Pienuudestaan huolimatta kylästä kuitenkin löytyy kaksi ruokakauppaa, apteekki, ainakin seitsemän pubia, kaksi leipomoa, maauimala, ravintoloita ja varmasti paljon muutakin, mitä en ole vielä kerennyt nähdä.


 
   Näin kauniita ja värikkäitä taloja täällä on!            Ja tätä maisemaa katson aina bussia odottaessani.


    Areatza siis sijaitsee Baskimaassa ja Baskimaa Pohjois-Espanjassa. Baskimaa ja Espanja on täällä kaksi aivan eri asiaa, ja parhaiten tän voi selittää siten, että esimerkiksi Ahvenanmaa on osa Suomea, mutta heillä on silti itsehallinto. Täällä Baskimaalla on myös itsehallinto, oma lippu, oma kieli ja omanlainen musiikki- ja ruokakulttuuri; esimerkiksi Baskimaassa ei syödä tapaksia - vaan pintxoja. Kuitenkin paras juttu Baskimaassa mulle on, että Game of Thronesia on kuvattu täällä ja mun perhe lupasi viedä mut niille kuvauspaikoille!


                     
             Baskimaan sijainti                                                       Baskimaan lippu

     Täällä lapset ovat vielä kesälomilla viikon verran eli se aivan tavallinen arki ei ole vielä alkanut. Ja näinä viikkoina täällä on ollut fiestoja kaupungissa jos toisessa, joten elämä on ollut tosissaan yhtä juhlaa. Mä oon ehkä kahtena tai kolmena iltana mennyt nukkumaan ennen puolta yötä. Hauska huomio näiltä fiestoilta on, että jokaisella on omat mukit mukana ja sen mukin kanssa mennään hakemaan lisää juomaa. Ja jos sulla ei ole omaa mukia mukana, niin sun täytyy ostaa sellainen. Mun mielestä aika kätevä tapa välttää ylimääräistä roskaa. 


Paljon olen näiden kahden viikon aikana kerennyt huomata ja oppia ja nähdä, mutta niistä kerron myöhemmin. Nyt halusin vaan sanoa, että olen täällä iloinen ja oon super onnellinen että lähdin aupairiksi!